Alkuun pieni tilannetiedote: kustannustoimittajien palaute tekstistäni on meilissäni viimeistään keskiviikkoaamuna, ehkä jo tänään illalla. Hui, kun jännittää!

Ja siitä päivän aiheeseen: kun kolme viikkoa sitten löimme suunnitelmat kirjasta lukkoon, päätin yhden asian – minä lakkaan olemasta se, joka ei omasta mielestään osaa mitään.

Asia on vaatinut ja vaatii edelleen kyllä aikamoista opettelua. Kyse kun ei ole kehujen kalastelusta vaan puhtaasti siitä, että jostakin on jäänyt luontainen tapa vähätellä itseään. Usko itseen jää ikään kuin puolitiehen. Salla Simukka toisti Helsingin Sanomien haastattelussa taannoin vanhan sanonnan, että naisen pitää kirjallisella kentällä tehdä kymmenen kertaa mieskollegaansa enemmän tullakseen huomatuksi. Tämä tietystikään ei ole aivan pelkkä sukupuolikysymys, mutta se sanallisti aiemman päätökseni.

Minulla ei ole nimittäin varaa vähentää oman ammattitaitoni arvoa itse. Koska minä en ole tyttö, joka vain kirjoittelee jotakin itsekseen. Minä olen kirjoittaja, joka julkaisee esikoisromaaninsa tavoitteellisesti.

Ja kun huonon kirjallisen itsetunnon puuska yllättää, voi aina kääntyä ystävien ja kustannustoimittajan puoleen.

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä @melanderkata.

Tallenna