Katselin lauantaisia videoterveisiäni ja tajusin vetäneeni mutkia suoriksi.
Nimittäin isoin kirjallinen vaikeus kakkoskierroksella ei ole suinkaan uuden raakamateriaalin työstäminen, vaikka siitä lähes yksinomaan videolla puhun. Vaikka raakamateriaali onkin omalla tavallaan työläs, se on periaatteessa prosessin helpoimpia.
Kas, selitän vähän.
Päädyin kustannustoimittajani ehdottamaan ratkaisuun, jossa tekstin luvut ovatkin kronologisessa järjestyksessä. Tämä jo tarkoitti sitä, että osa Petterin kohtauksista piti siirtää marraskuulle, koska muuten kertojanosuudet eivät olisi lomittain vaan peräkkäin. (Saara olisi lopettanut kertomisen siihen, mistä Petteri olisi aloittanut). Jos kertojanosuudet olisivat olleet peräkkäin, symmetrian vuoksi osioiden olisi pitänyt olla yhtä pitkät, tämä on oppi vanhalta kirjailijamentoriltani. Pituuden symmetria olisi tehnyt Saarasta ja Petteristä tasavahvat päähenkilöt, ja tätä en halunnut – tarina toimii parhaiten niin, että Saara vahvemmin päähenkilö kuin Petteri.
Toiseksi kivun roolia päätettiin vähentää. Pähkäilin ajatusta monelta kantilta ja päätin tehdä sen siten, että siirrän käsikirjoituksen sairaalajakson (eräs Saaran osuus, ja hih, juonipaljastuksia!) tammikuulta huhtikuulle. Päädyin tähän vaihtoehtoon siksi, että se ei vienyt pohjaa kivun tragiikkaelementiltä käsiksessä, mutta antaa lisää tilaa Petterille ja Saaralle, niin kuin kustannustoimittajan toive oli, koska siihen minun kuuluisa läksytiedostoni ohjaa. 🙂
(Ehkä jossakin kohtaa paljastan läksykysymykseni, mutta ne olivat siitä ovelia, että ne eivät esimerkiksi kysyneet suoraan, kumpi on tärkeämpää, Saara ja Petteri vai kipu, vaan vastasivat kysymykseen erään toisen aspektin kautta.) Tiedän, ärsyttävän salamyhkäistä, mutta tämä siksikin, että vaikka kertoisinkin joskus kaikki läksykysymykseni, en aio kertoa tarkkaan, mitä vastasin. Ihan jo sen vuoksi, että läksytiedosto on sen sortin maalailua elämästä ja rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta sekä toisaalta kivusta ja elämän kipupisteistä yleensäkin, etten ikinä kehtaisi paljastaa mietelmiäni julkisesti. Lavea oli pensselini jälki, sen voin sanoa. 🙂
Mutta vaikein pala olivat nuo juonimuutokset, eli kivun roolin vähentäminen ja Petterin kohtausten osittainen siirtäminen. Ne tarkoittavat rautalankamallinakin seuraavia asioita:
- väliä tammikuu pitää muokata siten, että se sopii huhtikuun ajankohtaan (esim. säätilat, lukuvuoden eri ajankohdat (päähenkilöni Petteri on ammatiltaan lukion ja yläkoulun lehtori) Tämä on edelleen kesken.
- osa joulukuun ja tammikuun vanhoista kohtauksista piti uusia + jotakin aivan uutta lisätä (valmis)
- kaikki helmi–maaliskuun kohtaukset piti uusia kokonaisuudessaan (valmis)
- koko käsis pitää käydä läpi rakenteellisten juttujen lisäksi niin, että se vastaa kaikkinensa juonenmuutoksia. (kesken)
- piti päättää, miten kohtaukset rytmittää ja kumpi kertoo mitäkin, sillä Petterin ja Saaran kertojaäänet ovat edelleen toistensa lomassa, eivät peräkkäin. (melkein valmis)
- tämän listan perään voi todeta, että onneksi lausetason rakenne-editti siirtyi, ja suurin tekninen seikka on vain takaumien aikamuoto (kesken)
Aikamoisen palapelin äärellä tässä olen ollut, paljon on ollut pohtimista. Rakenteelliset asiat ja muut pienemmät korjaukset ovat pienempi juttu verrattuna juonimuutoksiin. Ja onneksi apunani on ollut myös monivuotinen ohjaajani ja mentorini, jonka sparrausapu on ollut kerrassaan korvaamatonta. Lisäksi tunteikas hetki minulle oli, kun entinen kirjailijamentorini Harri toivotti minut tervetulleeksi tulevaksi kollegaksi. Kirjailija-titteliin on kyllä vielä totuttautumista, mutta olenkin aina ajatellut, että titteli pitää ansaita. Nyt vain kovin töitä ensin. 🙂
Sain paljon palautetta viime merkinnän lukunäytteestä, lämmin kiitos vielä siitä!
*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä @melanderkata.
Kata Melander 