Tekstinulkoisia puhteita

No niin, täällä taas. Pahoittelen vielä kerran, ettei viime tiistaina ilmestynyt vakiomerkintää. Samalla totean tilanteen: Jalkani tila on ollut jo pitkään epävakaa. Viikkojen kuluessa se on mennyt hiljalleen huonommaksi ja aiheuttaa kovaa kipua. Tähän kuitenkin vedän julkisen ja yksityisen rajan enkä kerro asiasta sen enempää, mutta minusta on rehellistä puhua tästä tämän verran juuri siksi, että jalka vaikuttaa tällä hetkellä valitettavasti työntekooni – ja luultavasti tulee vaikuttamaan vielä jonkin aikaa. Vointini saattaa vaihdella paljonkin jopa saman päivän sisällä, joten jos taas joskus joudun pitämään blogista hieman sairauslomaa, syy on melko varmasti jalassani.

Sain Turun Sanomien artikkelista paljon palautetta, kiitos siitä! Etenkin vammaisuus ja sukupuolikokemus vaatisi ihan oman merkintänsä, katsotaan, innostunko jokin viikko pohtimaan oikein kunnolla. 🙂 Kolmas editointikierros ei tosin ole alkanut ihan vielä, vaan se on vasta alkamassa. Siirsimme aikataulua hieman, koska vedimme tässä välissä nopean ”puolikkaan” editointikierroksen. Esilukijani merkitsi lukiessaan lausetason asioita, joita voisi pohtia, ja jätin viimeisimmän version kustannustoimittajalleni keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Tiistai- ja keskiviikkoillat olin vielä työkuntoinen, loppuviikko menikin täysin levätessä.

Koska romaanini kustannustapa ei ole se perinteinen, olen itse vastuussa kaikesta. Olen myös ehtinyt todeta jo monelle ystävälle tämän blogin ulkopuolella, että minulla on selkeä sääntö työntekoni rytmittämiseksi: aina, kun teksti on kommenteilla, hoidan tekstinulkoiset järjestelyt niin pitkälle kuin mahdollista. Kun teksti on taas minulla, haluan keskittyä pelkkään kirjoittamiseen. Isäni ihmettelikin, kun teksti lähti ensimmäisille kommenteilleen, että aloin muun asioiden selvittelyn ohella ensi töikseni tehdä julkistamisjuhlien alustavaa kutsuvieraslistaa. En tietenkään lähtenyt suunnittelemaan juhlia heti, vaan lista piti tehdä siksi, jotta ylipäätään tietäisin minkä kokoiset juhlat ovat tulossa, että voisin hoitaa tilavarauksen jo hyvissä ajoin sen mukaan. Kävin keskusteluja kustannustoimittajani kanssa myös siitä, minkä kokoiset juhlat yleensäkin ovat sopivat. Laskin kirjani nettomyyntihinnan (hinnan kirjakaupoille ja kirjastoille), päätin kirjan formaatin (pehmeät vai kovat kannet), koon ja paperimateriaalit, jotta hahmottaisin painamis- ja materiaalikulut ja sen myötä oman osuuteni myyntitulosta.

Näin ollen kun ensimmäinen editointikierros alkoi, asiat olivat nytkähtäneet myös käytännön tasolla eteenpäin. Olen huomannut järjestelyni toimivaksi, koska hoidettavia asioita on lopulta niin paljon, että jos niitä ei ajattele järjestelmällisesti ja hieman jaa ja pilko, saattaa iskeä pieni stressinpoikanen. 🙂 Ja kirjoituskausina on hedelmällisintä keskittyä pelkkään kirjoittamiseen ja uppoutua siihen ilman, että yksikään ”juokseva” asia koputtelisi pääni sisällä. Ydintiimin kanssa olemme toki säännöllisin väliajoin yhteyksissä siitä, kuka lukee ja tekee mitäkin milloinkin ja säädämme aikatauluja, myös kirjoituskausina. Tiimityössä on ihaninta, kun alkaa nähdä hiljalleen yhteisen työn tuloksen, sekä pienen pieni tsemppi, puolin ja toisin. Vaikka monesti keskitymme tiukasti asiaan, sähköposteissamme näkee halauksia, helteisiä terveisiä, työn ilon ja auringon toivotuksia.

Nyt toisen ja kolmannen editointikierroksen välissä olen hahmottanut askelmerkkejä kirjan kantta ajattelen. Kannet hiipivät mieleeni heti, kun olin jättänyt tekstin kustannustoimittajalle ja esilukijalleni (olen aiemmin puhunut myös esim. monivuotisesta mentorista, älkäähän välittäkö monista termeistä) ennen tätä ylimääräistä puolikasta kierrosta. Mietin, olisiko minulla jotakin valokuvaa, josta lähteä liikkeelle kirjan kannessa, jotakin aihelmaa tai asetelmaa. Lopulta ehdotin graafiselle suunnittelijalle, että hän lukisi romaanikäsikirjoituksen syksyisen version ja sen jälkeen minä annan vapaat kädet. Pähkäilin näin, koska viime kädessä kansissa pitää mielestäni näkyä kirjan henki. Kannet ovat elimellisen tärkeä osa teosta, ne ovat nimenomaan teoksen kuvallinen jatke, eivät irrallinen taideteos. Graafinen suunnittelija suostui ehdotukseeni, ja minua alkoi heti positiivisella tavalla jännittää. Hitsi, tuskin maltan odottaa, että pääsen painamaan käsiksen kanssa Lähetä-nappia, ja mikä on sitten tulkinta tekstiin nähden. Voi että.

Näillä mennään. Kirjoituskausi alkanee taas 12.8.. Olen tässä kirjoituskauden välissä myös välillä vähän hemmotellut itseäni ja suunnitellut tammikuisia juhlia hieman pidemmälle. 🙂

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä @melanderkata.

Tallenna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s