Muutoksen keskipisteessä

Tätäkin merkintää tuntuu vaikealta kirjoittaa. Osin se johtuu flunssasta, osin sitä, että viikon sisään on tapahtunut isoja asioita, mutta suurin yksittäinen syy hankalaan oloon taitaa kuitenkin olla haikeus.

Olen pikku hiljaa alkanut tajuta, ettei käsikirjoitukseni ole ikuisesti käsikirjoitusasteella, niin hassulta kuin se tuntuukin. Kaikki esikoisromaanini ympärillä on alkanut konkretisoitua siten pitkälle, että muutosta on vaikeaa enää olla huomaamatta. Kolmas editointikierros päättyi virallisesti sunnuntaina. Kirjoitin silloin kustannustoimittajalleni sähköpostissa olevani häkeltynyt siitä, kuinka romaanimaiselta teksti jo läpilukemalta vaikutti. Jännittävää oli myös nähdä teksti taittonäkymässä (ei toki vielä loppuun asti taitettuna, mutta kuitenkin.) Tulevalla esikoisromaanilla on nyt nimi, ”Älä irrota”. Kannen suunnittelu puolestaan käynnistyi eilen, joten päätin samalla romaanin formaatin ja koon: pehmeäkantinen, S-kokoinen. Vielä ehdin toki muuttaa mielipidettäni, mutta veivasin eilen ja sunnuntaina noita asioita tarkoituksella pitkään, että asia olisi ikään kuin mietittynä valmiiksi.

Haikeus tulee tietenkin myös tarinan tasolla. Minun itseni on päästettävä Saarasta ja Petteristä irti ja antaa heidät lukijoille, joiden käsissä heidän elämänsä jatkuu. Tietenkin neljäs editointikierros tulee, kuten videolla Facebook-sivullani aiemmin totean, mutta millainen, se riippuu tuomiosta: jos kokonaisuus toimii eikä mitään tarvitse lisätä, siirryn suoraan oikolukuvaiheeseen. Vielä on aikaa muutoksiin, mutta joulukuussa ei voi kuin sitten enää keskittyä kokovartalopanikointiin. 😉

Tunnen olevani muutoksen keskipisteessä. Tunnistan, että ensi tammikuun jälkeen mikään ei ole kuten ennen, ottamatta kantaa romaanin mahdolliseen menestykseen. Viittaan siihen, että jokainen kirjoittaa esikoisromaaninsa vain kerran. Siksi tämä syksy onkin niin kaksijakoinen minulle: valmistaudun sekä suuren unelman täyttymiseen että leikkaukseen. Tiedotan, jos joudun pitämään leikkauksen vuoksi tästä blogista sairauslomaa. Kokemuksesta nimittäin tiedän, että esimerkiksi nukutuksenjälkeinen pahoinvointi voi olla hyvinkin oikullista ja kestää parikin viikkoa, kipua nyt edes lukuun laskematta.

Kiitän teitä lukijoita valtavasti kannustuksesta. Olen törmännyt kaikissa somekanavissani minulle täysin tuntemattomiinkin ihaniin ihmisiin, jotka ovat kertoneet odottavansa kirjaani jo kovasti. Viimeksi viikko sitten tukensa ilmaisi Twitterissä muun muassa Krista Suomi lukee -blogista. Olen liikuttuneen otettu ja voin vakuuttaa kaikille lukijoilleni, että teen työnhuoneellani kaikki työtuntini sen eteen, että palvelisin lukijaa mahdollisimman hyvin.

Ja miten minä odotankaan jo lukijatapaamisia. 🙂

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä melanderkata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s