Kaksi maailmaa, kaksi todellisuutta: työhuoneelta kirjamessuille ja takaisin

Julkistin kirjamessu-uutiseni eilen. On ollut häkellykseltä ja innostukselta todella vaikeaa olla hiljaa siihen asti, että askelmerkit oli saatu sovituksi. Syvä, epäuskoinen huokaus.

Minua haastatellaan Turun kirjamessuilla.

Kun Type & Tellin maajohtaja Karoliina Timonen otti ensimmäisen kerran minuun yhteyttä messujen tiimoilta, epätodellinen olo oli samankaltainen kuin viime toukokuussa: reilut kaksi viikkoa projektin lukkoon lyömisen jälkeen nimittäin Karoliina kutsui minut Helsinkiin Type & Tellin tilaisuuteen, jossa joukolliselle kirjabloggaajia esiteltiin uuden kustannuspalvelun toimintaa ja jossa minä ja Type & Tell -lähettiläs Eeva Kolu kerroimme projekteistamme. Ilta oli mukava, puhe sorisi tasaiseen tahtiin ja oli rentoa rupatella kirjabloggaajien ja Type & Tellin väen kanssa niitä näitä viinin ja salaatin kera.

Silti vähän huimasi. Kolme viikkoa tilaisuudesta taaksepäin koko kirjaprojektia ei ollut ollut virallisesti olemassakaan. Kirjoitin vain käsikirjoitusta kuten olin säännöllisesti tehnyt teinistä asti, vuodesta 2004.

Olen todennut tässä itsekseni, että kirjailijan elämässä on läsnä kaksi hyvin erilaista maailmaa. Ensin on vahvasti yksinäinen arki, puurtaminen tekstin kanssa editoria ja tiimiä tarkasti kuunnellen. Maailma, johon liittyy julmettu epävarmuus, onnistunko minä, riittääkö tämä, olenko minä tarpeeksi? Ottaako lukija omakseen? Nyt käsillä oleva neljäs editointikierros on ollut edellistäkin vaikeampi siinä suhteessa, että ristipaineet kasvavat koko ajan. Ne täytyy vain yrittää hyväksyä ja sen jälkeen hallita. Mutta tuki, se on tässäkin tärkein.

Kirjailijan toinen maailma on melko lailla edellisen vastakohta. Se on sosiaalinen, aktiivinen ja aikataulujen sävyttämä. Tavataan lukijoita, esiinnytään, verkostoidutaan. Nautitaan suurelta osin työn hedelmistä, otetaan vastaan työn lopputulos – lukijat, jotka kannustavat ja seuraavat matkaa, jotka lukevat blogimerkintöjä ja lukunäytteitä, ehkä jopa ostavat tulevan romaanin tai odottavat sitä. Olen hyvin sosiaalinen ihminen, joten itse koen sosiaaliset tilanteet vapauttavina: on ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia näkökulmia. Ne jättävät työhuoneen hankalat vaiheet varjoiksi ja parhaimmillaan edistävät uutta luovaa voimaa. Kaikille ei kirjailijantyön esiintyvä puoli tosin näyttäydy yhtä auvoisana.

Kirjailijan, kuten kirjoittajankin, elämässä on koko ajan jännittävästi läsnä myös kaksi todellisuutta, oikea todellisuus ja fiktion todellisuus. Usein nämä kaksi todellisuutta ovat ainakin osin ristikkäisiä, tai ainakin niiden välillä on hyvin monimutkainen suhde, jota on vaikeaa itse kirjailijankaan selostaa auki aukottomasti. Joillekin fiktiviinen todellisuus ja hahmojen edesottamukset tuntuvat yhtä todelliselta kuin oikea maailmakin, jotkut saattavat jopa puhua hahmoilleen.

Itse kuulun niihin, joille on tärkeä vetää faktan ja fiktion välille raja. Toisinaan se on vahvempi, toisinaan himmeämpi. Ennen kaikkea fiktion todellisuus on minulle se ihana pakopaikka, johon eivät oikean todellisuuden mitkään mahdolliset murheet yllä. Jokunen murheista – niin kuin iloisista hetkistäkin – saattaa heijastua tarinaan, mutta fiktion maailmassa eivät koskaan oikean todellisuuden murheet hallitse.

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä melanderkata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s