Mikä meidät määrittää, ja voiko rakkaus vapauttaa?

Neljäs editointikierros on edennyt jo niin sanottuun läpilukuvaiheeseen. Olen siis jo tehnyt korjaukset, mutta nyt luen tekstin kerran kokonaisuudessaan läpi ennen sen lähettämistä toimitustiimille. Neljännellä kierroksella toimitustiimi täydentyi ainakin täksi kierrokseksi toisella kustannustoimittajalla, jonka kynästä on seuraava esittelytekstin alku:

Mikä meidät määrittää? Voiko rakkaus vapauttaa?

Haluan vielä kerran kiittää julkisesti koko toimitustiimiäni esilukijoineen, teette upeaa työtä. Esittelyteksti nimittäin osoitti senkin, että meillä kaikilla on yhteneväinen näkemys tekstistä – tulevan teoksen henki on onnistuttu tavoittamaan esittelytekstissä mielestäni todella hyvin. Lisää tulevasta romaanista löytää sen omilta nettisivuilta, alairrota.com:sta. Samoilta sivuilta voi muun muassa tilata tulevan romaanin ennakkoon.

Sitten tämän merkinnän otsikkoon tarkemmin.

Läpilukuvaihe on aina yhtä hämmentävä. Kun jokin romaani on tuotantovaiheessa, sitä ei nimittäin ole kirjoitettu alusta loppuun aikoihin, ellei tuotannon kaari sitten ole poikkeuksellisen lyhyt. Yleensä teokset tarvitsevat vähintään kuukausien, joskus jopa vuosien hauduttelun, ja kustannustoimittajan ohjauksessa tekstiä lähdetään parantamaan pala kerrallaan. Ensin kiinnitetään huomiota vaikka kohtausten alkuihin, seuraavaksi hiotaan aikamuotoja, siiten laitetaan tiettyyn väliin vaikka kaksi kohtausta. Kokonaisuus muotoutuu kirjoittajalta ikään kuin piilossa, näin ainakin itse koen. Kun sitten lukee tekstiä, huokailee hämmästyksestä. Kyllä se editori tässä ja tässä oikeassa tosiaan oli. Ai tällainen tästä nyt sitten tuli.

Lukiessani eläydyn aina tekstiin hyvin voimakkaasti. Minä-muotoinen teksti menee ihon alle ja sen sisään. Tunnen Saaran epätoivon ja sitten suorastaan vimmaisen rakastumisen, pettymyksen, kauhun. Joka kerta tunnen Petteriä kohtaan syvää myötätuntoa, kun elämän vaikeita asioita on joskus melkein mahdotonta kohdata, tunteita on vaikeaa tunnustaa ja oikeaa tai väärää vaihtoehtoa ei ole, vain vaihtoehtoja. Ja tekee Petteri niin tai näin, varmaa on, että jotakuta sattuu. Valintojensa päälle hänen pitäisi pystyä pitämään vielä itsensä kasassa. Kukapa ei haluaisi joskus vain paeta ongelmiaan? Ristipaineessa se on sekä houkuttelevaa että inhimillistä. Ja kyllähän he kummatkin Saaran kanssa toisinaan niin tekevät.

Sekä Petteri että Saara kavahtavat kummatkin määrittelyjä. He haluavat antaa tilaa maailmassa erilaisille asioille ja persoonille lokeroimatta asioita niin vahvasti. Ehkä juuri siksi he löytävät toisistaan syvän onnen – he antavat toisilleen tilaa olla oma itsensä mutta tulevat silti rakastetuksi. Kirjailija August Strindberg on joskus lausahtanut rakkauden olevan sitä, että luodaan ’me’ tuhoamatta kuitenkaan ’minää’. Mielestäni tähän päätelmään kätkeytyy viisaus. Ja puolestaan mitä päättäväisemmin me pystyisimme olemaan lokeroimatta niin vahvasti toinen toisiamme, sitä enemmän voimme oppia. Olen Saaran ja Petterin kanssa siinä kohdin samaa mieltä, että jokainen määritelköön itse itsensä, eikä esimerkiksi vammaisuus vähennä ollenkaan kenenkään sukupuolta tai seksuaalisuutta. Itse sukupuolen käsitteessäkin on laventamisen varaa.

Tekstieni pohjavire on usein melko synkkä, mutta teksti on ollut silti monen lukijan melestä kuitenkin kaunista. Ehkä kauneus on hiipinyt teksteihini sen takia, että monesta asiasta kauneus tuntuu unohtuvan, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Television uutisissa terroriteoista on tullut jo normaalia, ja erilaiset katastrofit iskevät vuorollaan ihmiskuntaan. Mutta loppujen lopuksi ihan pienetkin asiat maailmassa ovat hyviä ja kauniita ja tuovat sekä toivoa että vastapainoa, vaikka elämässä ei aina menisikään hyvin – voimme halata niin, että muistamme tunteen vuosien päästä, voimme välittää, kuunnella, tarjota olkapäätä ja olla läsnä.

Edellä mainitut ovat mielestäni syvintä ihmisyyttä. Ja siksi rakkaus voi vapauttaa. Oli se sitten lähimmäisenrakkautta tai halua sitoutua rakkauden kautta toiseen. Kun annamme ihmisinä tukea ja rakkautta läheisillemme, voimme edes jotenkin suojatua pahalta maailmalta.

Vaikka ovat sen maailman kasvot yhtä lailla välillä hyvätkin.

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä melanderkata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s