Kun kirjoitan tätä, on maanantaipäivä. Aurinko paistaa kirkkaasti, lumi kimmeltää ihanasti. En yleensä perusta talvisäistä, mutta tällaista ilmaa suorastaan rakastan. Tulee pakostakin romanttinen olo. Oikein pelästyin aiemmin tänään, kun mieleeni pyrkivät vimmalla toiveet ja haaveet. Kun katsoin ikkunasta vaaleansinistä taivasta ja valonsäteet leikkasivat maisemaa, aloinkin ajatella, entä jos.
Vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olin valvonut miltei koko yön jalkasärkyäni, mutta yhtäkkiä ajatukseni keskittyivätkin tyystin toiseen. Pidän äkillistä haaveidenpuuskaani jälleen yhtenä osoituksena siitä, että ei mitään niin pahaa, ettei myös jotakin hyvää ja kaunista. Palasin lääkäristä murheineni, mutta yhden varastetun hetken minä vain haaveilin.
Joku voisi kutsua sitä myös toivon kipinäksi. Ja se oli todella tärkeää.
Samaa koin, kun sain ystävättäreltäni viikonlopun valvomisväsymyksen sekavaan oloon viestin, jossa eräs virkkeistä alkoi ”en jätä sinua yksin”.
Ja ne olivat juuri sanat, jota silloin tarvitsin. En pelkästään kirjaprojektin loppuvaiheen superorganisoinnin keskelle, kansiin, sisäänmyyntiin, taittoon ja viimeiseen editointikierrokseen, vaan etenkin ylipäätään. Joskus on hirveän tärkeä saada muistutus siitä, että ei ole yksin. Nimittäin vaikeuksien keskellä sitä helposti jotenkin sulkeutuu omaan ympyräänsä ja alkaa ajatella, että sinne on muiden vaikeaa tai lähes mahdotonta päästä. Mutta niin ei ole. Jos tukensa antaa toiselle sydämellä, se tulee myös perille, suoraan sydämeen.
Vaikka kotiseinieni sisällä on iltaisin usein vain yksi, en ole yksin. Toivotan viimeisen editointikierroksen tervetulleeksi. Kun tuo kierros on päätöksessään, taidan avata pienen valkoviinipullon, jos olosuhteet suinkin sallivat. Paljon on vielä järjesteltävää, mutta maalisuora näkyy jo. Pidän teidät ajan tasalla kaikissa käänteissä.
*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä melanderkata.