Hyvää joulunjälkeistä elämää! Tähän alkuun ensin joulukuulumisia: vietin jouluni isovanhempieni luona kolmisin. Söimme hyvin, pelasimme korttia ja rauhoituimme. Ja minä ehkä keksin tavan, miten kipeä jalkani sietää lukemista: jalkani jännittyy, kun esimerkiksi puhun, koska kehoni toimii niin. Näin ollen se jännittyy lukiessakin. Keksin kuitenkin, että kun pidän jalan suorana, se ei jännity pyörätuolin jalkatukea vasten. Tämä on auttanut. Olen lukenut aatonaatosta, aivan onnellisena. Varovainen pitää silti olla, eikä jalka kestä lukemista reilua tuntia kauempaa. Mutta, voihan olla, että tämäkään ei pitkän päälle auta, mutta olen ainakin aatonaatosta saanut luetuksi ilman lisäkipuja. Eilen tapaninpäivänä heräsin flunssaan. Mutta se siitä. Puhutaan kirjasta hetkinen.

Kirja pääsi tekniseen tarkistukseen lopulta perjantaina. Vielä torstaina ei näyttänyt hyvältä, mutta kustannuspalvelun hyvällä tuella ongelma saatiin ratkaistua. Kyse oli kannen millimetreistä, siitä, miten kirjatyökalu ylimääräisiä millejä (kannen leikkuuvarat) lukee. Kolme päivää tekstin jättäminen oli siis vain millimetreistä kiinni. Joululoman aikana tajusin vielä painetun kirjan taitossa muutettavaa, mutta kyse on enää niin pienistä asioista kuin tyhjistä sivuista ja sivunumeroista.

Sisäänmyynti, kirjojen tilaus, juhlien järjestäminen. Siinä tämän projektin jäljellä olevat tehtävät vielä taiton teknisten muutosten jälkeen. Sisäänmyynti jatkuu vielä vuodenvaihteen jälkeen, joten sen jälkeen tiedän sanoa varmasti, missä kaupoissa kirjaa on hyllyssä julkaisupäivänä. Jos sillä ei ole hyllypaikkaa, se on kuitenkin kirjakauppojen tilattavissa julkaisupäivän jälkeen kautta maan. Pyrin kuitenkin mahdollisimman hyvään ennakkomyyntiin. Ja on kyllä sanottava, että myyminen jännittää, kun en ole sitä koskaan aiemmin tehnyt eikä se omaa alaani ole. Onneksi perheessäni on kolme ammattitaitoista myyjää, sillä minua ei arvonlisäverojen ja muiden kulujen laskemisen pyörteissä edelleenkään kaduta, etten suuntautunut kaupalliselle alalle. Uskon alani löytäneeni. 🙂

Mutta edellinen antaa jo hieman suuntaa sille, miksi kutsuin torstaina kahvilla ollessamme ystävättärelleni aikaa ennen julkaisupäivää piinaviikoiksi. Unelman täyttyminen ei ole piinaa, mutta tekemistä, varmistamista ja yllätyksiä on mahtunut matkalle jo niin paljon, etten osaa levätä ennen kuin romaani on kädessäni. Ja alituiseen päässäni pyörii edelleen kaksi asiaa: se, olenko varmasti tehnyt tarpeeksi ja se, etten vain olisi unohtanut mitään.

Ensi viikon tiistai on jo uutta vuotta, siispä: onnea, iloa ja kaikkea hyvää vuodelle 2017! Palataan 3. tammikuuta, jolloin tiedän enemmän siitäkin, miten sisäänmyynnissä lopulta kävi. Toivokaa minulle parasta. 🙂 Lupaan koota kaikki kaupat (tai jos koko ketju ostaa niin ketjun) tänne sivuilleni seuraavaan tai sitä seuraavaan merkintään, miten julkaisupäivän saatavuuden kanssa on.

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä melanderkata.