Kulissien takaa

Romaania alettiin painaa eilen. Päällimmäisinä tuntuvat haikeus, hienous ja tyhjyys. ”Töitä aamusta iltaan” -joulukuu vaihtui ”nyt on aikaa” -tammikuuksi. Julkaisujuhlakutsut on lähetetty, ja eilen hoidin myös vielä viimeisen e-kirja-asian, otin ylimääräisen sivunvaihdon pois. Enää listalla ei ole mitään. 🙂

Lukijat Twitterissä tykästyivät viime merkinnän kulissien takaisiin huomioihin, joten kuuntelin lukijapalautetta, ja tämä merkintä keskittyy valikoiduin osin muutamaan poimintaan. Jokaisesta kirjasta voisi varmaan kirjoittaa oman kulissientakaisen kirjansa, sillä niin tekstillisissä ratkaisuissa kuin käytännönjärjestelyissäkään ei yllätyksiltä kukaan välttyne – joskus yllätys itsessään voi vaikkapa olla tuotantoprosessin nopeus.

Kansisuunnittelijan ja kansien vaihtuminen on mainittu täällä blogissa jo pariinkin kertaan selityksineen, joten siihen en puutu enää. Sen sijaan toukokuun alussa 2016, kun käsikirjoituksesta alettiin tehdä romaania, tiesin kyllä, että edessä on paljon töitä, mutta en sittenkään osannut aavistaa, miten paljon. Oman osansa työstä selittää romaanin kustannustapa, mutta kyllä itse tekstikin koki odottamaani suuremman metamorfoosin – arvioin kirjoittaneeni sen alusta loppuun romaanin tuotantovaiheessakin kahdesti, vaikka tekstissä oli jo valmiiksi monia vuosia mukana kulkeineita kohtauksia, aina tekstin monissa vaiheessa ennen romaanisuunnitelmiakin yhä uudelleenkirjoitettuja. Arvio siksi, etten ole kirjoittanut tekstiä alusta loppuun vajaaseen vuoteen, mutta arvelen kirjoittaneeni jokaisen kohtauksen tuotantovaiheen nollapisteestä lukien kahdesti (jotkin useammin!), ja monta kohtausta on myös poistunut. Yllättäen tekstin nuorimmat osat on kirjoitettu vasta joulukuussa, kun romaani sai yllätyskierroksella vielä kaksi kirjettä lisää (hih, varo juonipaljastuksia 😀 ). Vielä vihonviimeisellä kierroksella tehtiin loppuun isohko rakenteellinen muutos.

Romaanitiimiini kuuluu eslukijoiden lisäksi kustannusalan ammattilaisia. Ilman ammattimaisia neuvoja käytännönjärjestelyistä olisi ollut paljon hankalampi suoriutua, ja kustannustoimittamista pidän suorastaan romaanin tekemisen elinehtona. Lisäksi hauska sivuhuomautus on, että romaaniin liittyvät palaverit pidettiin yleensä iltaisin, ja kyllä, muutaman kerran on venynyt yölle asti. Luonnollisesta syystä tosin: moni tiimissäni teki töitä tekstin eteen oman toimensa ohella, joten ilta-aika oli siitäkin luonteva ratkoa asioita. Tosin tiimin sisältä onneksi huolehdittiin myös yöunien pituudesta. 🙂

Silloin, kun romaanin sisältämät teemat eivät itketä kirjailijaa ja kustannustoimittajaa kyyneliin, romaanin tekeminen on hirmuhauskaa. Jopa silloin, kun on tehnyt monta tuntia korjauksia ja tuntuu, että on ihan jumissa – yleensä kun tekstissä on myös muutama onnistumisen huomio välissä, ei paljoa, koska se ei ole toimittamisen tarkoitus – mutta juuri psykologisesti sen verran, että se kannustaa jatkamaan. Tuntuu todella hyvältä kuulla ammattilaisen suusta esimerkiksi, että todella hyvä kohtaus, ei mitään liikaa eikä liian vähän”. Oma taiteenlajinsa on myös kustannustoimittajien marginaalikommentointi tekstin tapahtumiin. Niissä ei kehuta, mutta ovat omalle luonteenlaadulleni hyvin nautittavia. Että niinku ai, toi tekikin nyt noin. Oho. Vai niin. Tai sitten marginaalissa voi lukea yksinkertaisesti ”mitä mahdoitkaan ajatella tässä”.

Sen jälkeen katson virkettä, joka on ilmiselvästi kadottanut osansa mieleni syövereihin, hymynkare nousee poskipäille ja hyvä, etten hymiön kera vastaa marginaaliin:

Niin. Sanopa se. 🙂

Muutenkin pidän tekstinohjausta aika omanlaisenaan, intiiminäkin. Monesti ratkaisuista on keskusteltu ydintä myöten jo pitkälle etukäteen, ja lopputulos se on ikään kuin joka kerran sen mittaamista, ollaanko taas samalla aallonpituudella. Tekstissä on oma, sellainen tasonsa, mikä ei välity muille lukijoille. Että jos ohjaaja on vaikka toivonut lisää tunnetta tai vähemmän kipua, mietin kieli keskellä suuta, huomasiko hän tai huomaako sen yleensä, eli onnistuinko minä. Rekisteröikö ohjaaja sen uuden kikan tai että tuo katsookin tuossa tuohon suuntaan, koska puhuttiin näin ja näin. Ja melkein aina ohjaajani huomaavat, siitäkin huolimatta, että en täydellisesti onnistuisikaan, ja tarkasti huomaavatkin. Seuraava vaihe on mietittynä. Ok, nyt ollaan tässä pisteessä. Seuraavaksi tuota lisää, tätä vähemmän. Kirkastetaan tätä.

Ja ohjaajan huomion kiinnittyminen eri aiheisiin onkin keskeisin syy, miksi palaute jännittää. Läheskään niin paljon ei jännitä se, mikä on kullakin kerralla onnistumisten ja kehityspalautteiden suhde, että montako kumpaakin milloinkin tuli. Näin siksi, että tuo mainittu suhde ei oikeastaan hirveästi kerro mitään – koska jos palaute olisi yksinomaan ylistävää, teksti ei kehity tai se on saavuttanut päätepisteensä, jolloin ohjaukselta katoaa funktio. Jos palauteessa on paljon kehitettävää, on myös paljon mihin tarttua – ja teksti todennäköisesti myös edistyy. Kirjoittamisessakaan kaikki kehitys ei suoraan ole edistystä, vaan joskus on käytävä mutkan kautta, että jokin palanen loksahtaa paikoileen.

Sitten takaisin käytäntöön. Joulukuun puolessavälissä oltiin hyvin lähellä jopa julkaisupäivän siirtämistä.

Yllätyseditointikierros oli viimesilaustaan vaille valmis, mutta pyhien vuoksi romaania ei olisi ehtinyt painaa, jos kirjasta olisi tilattu myös näytekappale. Pienen palaverin jälkeen uskalsin päätyä itse siihen, että julkaisupäivää ei siirrettäisi. Näytekappaleita eivät välttämättä tilaa aina kustantajatkaan, ja kun teksti oli sinällään valmis, minusta olisi ollut tylsää siirtää päivää vain näytekappaleen takia – vaikka varmistuksenhan se olisi tuonut. Lisäksi julkaisupäivä on nyt laskettu niin, että se on ennen kuin suuret kustantamot aloittavat julkaisemisensa. Tämän hyödyn halusin myös käyttää.

Joulun välipäivät puolestaan korjasin taittoa. Otinlusikkaa porkkanalaatikkoon iskiessäni joulupäivänä mieleeni välähti yhtäkkiä, että olin tehdä taittovirheen. Silloin teksti alkoi nimittäin heti omistuksen perään, mikä olisi tarkoittanut aukeaman ensimmäistä sivua.

Yllätyseditointikierros, vauhtia ja tiukkaa pohtimista. Taaksepäin katsoen päivääkään en silti vaihtaisi pois. 🙂

MUOKATTU klo 11.59: merkintää on täsmennetty hieman. 🙂

*Tämä esikoisromaanini tuotantoblogi päivittyy ainakin joka tiistai. Löydät Facebook-sivuni osoitteesta https://www.facebook.com/melanderkata sekä profiilini Twitterissä ja Instagramissa käyttäjänimellä melanderkata.

Tallenna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s