Esikoiskirjailijan elämää: Neljä huomiota esikoisromaanini pohjalta

Tämä on Esikoiskirjailijan elämää -blogin ensimmäinen merkintä. Tuotantoblogin oli aika jäädä taakse, sillä romaani on nyt kaupoissa. On tullut aika elää esikoiskirjailijan elämää.

Koska kirjan kaari on ollut normaalista kustannustavasta poikkeava, mieleeni on herännyt paljonkin ajatuksia koko kirja-alasta. Mutta niiden aika ei ole vielä, minun täytyy saada asioihin lisää perspektiiviä. Sen sijaan Älä irrota -esikoisromaanistani voin tehdä jo nyt vähän syvempiä huomioita.

Kipu voi olla paljon kamalampaakin – mutta ei välttämättä

Moni on esikoisromaanini luettuaan kysynyt, voiko krooninen kipu olla noin kamalaa kuin Saaralla – ja joudun aina harmikseni vastaamaan, että se voi olla paljon kamalampaakin. Jokainen kroonisen kivun tapaus on yksilöllinen, ja jotkut selviävät melko lievinkin oirein, mutta kroonista kipua oli tärkeää tuoda esiin senkin vuoksi, että lukija näkisi sairauden vakavuuden ja sen, miten paljon kipu voikaan haitata toimintakykyä. Migreenipäänsäryssä harvemmin on kyse pikku päänsärystä. Kipu on systeeminen oire, joka vaikuttaa koko kehoon, mielalasta lähtien. Pieni ja sinällään tavallinenkin kipu jo harmittaa.

Päähenkilö Saaralla on tietysti vammansa ja selkänsä. Kroonisen kivun oireisto voi olla kuitenkin moninainen, ja kipualueita voi olla useita. Olen esimerkiksi itse kärsinyt koko elämäni myös huonoista lonkista. Jalkani on nyt vaivannut jo melkein vuoden verran, koska diagnoosista ei ole varmuutta. Kipu vaikuttaa mm. lukemiseen, ja olen ollut pitkään sairauslomalla. Olen kivun takia joutunut aiemmin luopumaan myös minulle rakkaasta klassisen laulun harrastuksestani. Etenkin lukeminen ja tiedonhankinta kuuluvat vahvana osana identiteettiini, joten niistä luopuminen edes väliaikaisesti on ollut todella kova pala, eikä tämä sairausloma ole ollut suinkaan ainoa. Koska olen istunut koko ikäni pyörätuolissa, olen aina nähnyt sen tasavertaisen liikkumisen mahdollistajana, en niinkään rajoitteena. Vasta kipu on näyttänyt minulle, millaista on joutua luopumaan.

Mistään lievästä haitasta siis ei ole kyse. Siksi kivusta tuntui tärkeältä kirjoittaa. Ja myös siksi, että mitä enemmän elämässä kohtaa haasteita, sen tärkeämpi on pitää pää veden pinnalla.

Kärsimys ei totta vie jalosta

On olemassa myytti, jonka mukaan kärsimys jalostaa. Kärsi, kärsi kirkkaimman kruunun saat. Reilun 25 vuoden elämänkokemuksella heitän silti nuo sanonnat romaanissani romukoppaan. Saaralla ja Petterillä on kummallakin omat vankilansa, joista he yrittävät selvitä omalla tavallaan. Minulla on kuitenkin korostunut tarve kuvata heidät vaikeuksissaan inhimillisinä: Saara, sen paremmin kuin kukaan muukaan, ei kanna sädekehää, vaikka hänellä on vamma. Hän on samanlainen ihminen pikkumaisuuksineen, epävarmuksineen ja haparointineen kuin hyvine puolineenkin. Petteri kärsii hiljaa, sillä hänestä on tullut oman elämäntilanteensa vanki.

Mutta kärsimys voi korkeintaan opettaa. Ja vain, jos siitä onnistuu selvitä. Ja selviääkö kaikesta? Jos ei selviä, vastaan kävelee katkeruus. Jos katkeruuden haluaa välttää, on pidettävä itsestään lujasti kiinni. Jos liikaa ajautuu vaikeuksiensa mukana, ei välttämättä tunnista itseään siitä elämästä, josta herää. Ja juuri niin käy Petterille.

Oikea ja väärä?

Mitä pidemmälle romaanin käsikirjoitus eteni, sitä selvemmäksi minulle kävi se, miten vähän minä tiedänkään. Ja vaikka kulunut sananparsi kuuluu, että kaikki on suhteellista, se on useimmiten aika turvallinen vastaus. Olisiko oikein jättää avioliittonsa uuden rakkauden vuoksi? Voivatko entinen opettaja ja oppilas olla yhdessä, vanheneeko opettaja-oppilassuhde ikinä?

En minä oikeastaan tiedä. Huojentavaa on se, ettei minun tarvitsekaan. Minä annan vain lukijalle luomani asetelman, ja tämä tekee tulkinnat itse.

Fakta ja fiktio

Fiktio ei synny tyhjyydessä. Aina se jostakin vaikutteensa imee, sitä on turha kiistää. Tästä voin joskus kirjoittaa perusteellisemminkin, ja vaikka ihminen onkin uteliaisuudessaan inhimillinen, silti toivoisin, että lukijat miettisivät romaania tai tekstiä sellaisenaan. Koska niin fiktio on tarkoitettu nautittavaksi.

Blogin päivitystahti harvenee hieman – nyt, kun erityistä projektinseurantaelementtiä ei ole, merkintä ilmestyy ainakin joka toinen tiistai. Voi minusta kuulua vakiomerkintöjen välilläkin kuten ennenkin, mutta ainakin vakiomerkinnät teille lupaan. Kiitän kaikesta lukijapalautteesta ja myötäelämisestä tähän asti. Tästä on hyvä jatkaa.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi päivittyy ainakin joka toinen tiistai. Seuraava vakiomerkintä ilmestyy 14.2.. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s