Ensin Taru Väyrynen julkaisi blogikirjoituksen, jossa hän toteaa, että kirjablogit ovat paljonvartijoina ja että heidän pitäisi tarkkaan perustella erityisesti negatiivissävytteiset arvionsa, koska negatiivisella arviolla voi olla vaikutusta kirjan menekkiin. Taika Dahlbom vastasi Väyrysen kirjoitukseen toteamalla muun muassa, ettei kirjabloggaaja voi ryhtyä kirjan piilomainostajaksi, hän on vastuussa omasta blogistaan ja että hänen on pyrittävä totuudenmukaisuuteen.

Minusta sekä Väyrynen että Dahlbom ovat oikeassa. Väyrynen on oikeassa siinä, että kirjabloggaajat todella ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia. Mutta se pitää silti erottaa myynnistä: Kirjabloggaajat eivät voi ottaa vastuuta minkään teoksen menekistä, kuten Dahlblom tuo esiin. Niin isoa ja niin monesta tekijästä koostuvaa asiaa ei voi sälyttää bloggaajien harteille. Kirjabloggaaja kirjoittaa blogiinsa siten, miten hän teoksen näkee. Bloggarit eivät voi ryhtyä minkään teoksen markkinointikoneistoksi, ja sitä tuskin Väyrynenkään tarkoitti.

Miksi halusin ottaa kantaa tähän? Siksi, että mielestäni koko keskustelu vie huomion olennaisesta: kirjojen ja kirjabloggaajien välillä on ilmeinen symbioosi. Jokainen kirja tarvitsee lukijansa, ja ilman kustantajaa ja kirjailijaa kirjaa ei olisi.

Olen aiemminkin nostanut esiin sen, että arvostan kirjabloggaajia hyvin paljon. Lukemisesta ei koskaan puhuta liikaa, ja kirja elää ja hengittää, kun siitä puhutaan. Päähuomion blogeista puhuttaessa tulee olla tässä. Lisäksi pitää myös muistaa se, että bloggarit eivät ole ammattikriitikoita; he kirjoittavat arvioita omasta lukijataustastaan käsin. Kriittiset näkökannat tulee joka tapauksessa totta kai perustella. Mutta peräänkuuluttaisin tässä myös luottamusta bloggaajaan: kirjabloggajat kirjoittavat arvionsa suuressa määrin rakkaudesta kirjoihin, ja postauksiin nähdään kova vaiva: en usko, että kauhean monen bloggarin intressissä on tehdä musta tuntuu -arvioita. Kaikkea kyllä nettiin mahtuu, mutta itse en ole vielä törmännyt yhteenkään epäasialliseen blogiin. Ehkä harmistuisin, jos lukisin köykäisesti perustellun negatiivisen arvion, mutta toisaalta – se on vain yhden ihmisen mielipide.

Olen vasta esikoisromaanin kustannuspalvelun kautta julkaissut esikoiskirjailija, joten olen vielä kirja-alalla untuvikko. Toivoisin esikoiskirjailijana kuitenkin, että keskityttäisiin bloggajien arvostelujen sävyn ja vastakkainasettelun sijaan enemmän siihen, mitä kirjailijat ja kirjabloggaajat voivat saada yhdessä aikaan – kirjan asian edistämistä, joka on jokaisen alalla olevan tai alaa läheisesti seuraavan sydämessä. Hyvin perusteltu arvio on aina subjektiivinen mielipide. Itse olen kirjailijana varautunut siihen, että teoksestani voidaan esittää kriittisiäkin huomiota. Hyvin perusteltuina ne voivat viedä jopa kirjailijaa eteenpäinkin esimerkiksi seuraavissa teoksissa. Eniten olen arvioissa kiitollinen siitä, että oma romaanini on koettu arvion kirjoittamisen arvoiseksi. Jo siinä on kynnystä.

Ja romaani näkyy ja kuuluu. Se on pääasia.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi päivittyy ainakin joka toinen tiistai. Seuraava vakiomerkintä ilmestyy 28.2.. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.