Esikoiskirjailijan elämää: Kaiken jälkeen

Tämän kuvan nappasin tänään Suomalaisen kirjakaupan Skanssin myymälästä Turussa.

Vaihteeksi täällä ei-niin-esseistisen tekstin muodossa, ikään kuin kuulumiskierroksella. Kiitän edelleen viime merkinnän palautteesta: merkintä singahti nopeasti Esikoiskirjailijan elämää -blogini katsoituimmaksi yli 270 näyttökerrallaan.

Se on teksti, jota olin hautonut pitkään mutta joka loksahti paikoilleen vasta valvottuani puoli yötä kipujeni kanssa. Kirjoitin sen aamulla ja menin melkein siltä suorilta nukkumaan, onneksi sain unta. Koko tapahtumaketju osoittaa näin ennen kaikkea sen, miten kipu voi olla hyvä kirjoittamisen kirittäjä kaikessa raakuudessaan: kun itse riisutaan estoista paljaaksi, tekstille on tilaa koko vahvuudessaan. Lopputulema on koruton, teeskentelemätön ja aito.

Onneksi useinkaan ei tarvita noin krouvia signaalia, jotta esteet kirjoittamiselta olisivat poissa.

Mutta samalla minulle valkeni vimmassani karusti se, miten väsynyt olen. Elän aikaa kaiken jälkeen. Älä irrota -romaani piti minut koossa pahimpina hetkinä jalan kanssa, ja nyt, kun pahin alkaa jalan puolesta väistyä, mielelle jää tilaa surra. Paljon on purtavaa ja pureskeltavaa, paljon on pelkoa tulevaa kohti, paljon on toista kipua – tilanteiden vaihtelun hyväksymistä, haaveita, joiden on käytännössä mahdoton toteutua, toiveita, jotka ovat vahvasti ehdollisia. On muuttuva arki hektisine aikatauluineen, on kiire.

Siksi päätin, että tämä blogi on sidottu otollisiin hetkiin eikä aikatauluihin. Palaan vakiomerkintäkäytäntöön joskus, jos hyvältä niin tuntuu.

Paljon on toki myös hyvää. Olemme viritelleet jo pieniä yhteistyökuvioita Suomen Kipu ry:n kanssa. Ensi viikolla matkaan pääkaupunkiin niissä asioissa. Liikkuvaa kuvaakin mahtuu mukaan.

Olen jakanut jo useamman viikon työpäiviä kirjailijan ja opiskelijan välillä. Liikkuva kuva, video, on vielä editoimatta, mutta tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen vaihdan taas roolia ja alan lukea tenttiin.

Hyvää pääsiäisen aikaa! Hiljentykäämme lepoon ja nouskaamme levosta uusin ajatuksin. Levossa ja rauhoittumisessa on aina tilaa uuteen.

Ja olen niin onnellinen eräästä: varausjonoennätykseni siirtyi Helmet-kirjastoille. Uusi lukema on tänään 18. 🙂

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s