Facebookissa kiersi varmaan vuodenpäivät sitten hupaisa statuspeli, joka, sangen yllättävää kyllä, palaa aika ajoin mieleeni. Säännöt menevät seuraavasti: statuksen päivittäneen Facebook-kaverit luonnehtivat statuksen tehnyttä henkilöä kommentoimalla alle vain yhden sanan. Tämän sanan tulee kuitenkin alkaa sukunimen toisella kirjaimella.

Kieli-ihmiselle peli kuulosti hauskalta. Tein päivityksen. Tein sen henkilökohtaiselle tililleni, mutta myös kirjailijanimeni ohella oikean sukunimeni toinen kirjain on e. Sain siis siistin rivin e-alkuisia kommentteja.

Äitini kertoi suhtautuneensa statukseeni aluksi vitsillä. Hän oli vähällä kirjoittaa ”elegantti” (heh, mikä toki olisi kieltämättä imarrellut :D), mutta vaihtoi toiseen sanaan. Sinä kun olet sellainen etsijä.

Vahingossa voi osua joskus pelottavan lähelle.

Totta tosin on, että maailmasta ei tule ikinä valmista. Meistä jokainen tulee varmasti elämässään vaiheeseen, jolloin etsitään: indentiteettiä, paikkaa, tapaa olla, jos ajatellaan etsimistä vähän laajemmin. Mutta se pätee aika tavalla myös kirjoittamiseen.

Saaran ja Petterin kanssa etsin kuusi vuotta. Matka oli monella tasolla muuttava ja pitkä. Pääsinkö perille? Luultavasti olen vasta vähän yli puolivälin. Naiseus, mieheys, rakkaus, vammaisuus, kipu, epätoivo, seksuaalisuus, vaikeat valinnat, eettisetkin ristiriidat. Samalla, kun hahmotin näitä kysymyksiä, minä etsin ja asemoin niiden paikkaa fiktion todellisuudessa, ehkä vähän myös oikeassa. Millaiseen maailmaan kaikki asettuu. Koska  jokainen tapaamani kustannustoimittaja kertoo aina kysyvänsä samaa:

Mitä tekstillä halutaan kertoa?

Elämästähän silloin on kyse. Eikä kannata luulla, että fantasian elementit erottavat tekstin tästä todellisuudesta. Samalla tavalla ne, omilla kerronnan keinoillaan, kertovat elämästä ja yhteiskunnasta.

Itse olen hetken etsinyt uutta tekstiä. Eilen avasin tiedoston, mutta en (vielä) kirjoittanut. Teksti ei ollut niin kauhea kuin olin etukäteen maalaillut. Minä etsin ja etsin, ja kun teksti on valmis, ehkä löydän taas jotakin uutta.

Yhden tänään puheviestinnän kurssilla ilmenneen asian kuitenkin varmuudella tiedän:

Mitään Comic Sansilla kirjoitettua ei voi ottaa vakavasti. 😉 Olen hymynnyt mielipiteelleni lämmöllä useasti tänään.

Sillä uutta etsivä luonteeni on harvoin täysin ehdoton.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.