Havahduin eilen hämmästykseen.

Törmäsin henkilökohtaisella Facebook-tililläni päivitykseen, jossa ystäväni suositteli erästä naisen kirjoittamaa teosta (ei omaani). Alla kommentoija kyseli, sopiiko kirja miehillekin.

Ystäväni vastasi, totta kai sopii. En puuttunut keskusteluun, mutta se veti minut mietteliääksi: onko kirjailijan sukupuoli todella valintaperuste?

Sillä jos on, ollaan aika monen ristiriidan äärellä.

Itse 26-vuotiaana naisena luen paljon miesten kirjoittamaa kirjallisuutta. Monet, joskaan eivät tosiaankaan kaikki, käsittelevät jollain lailla päätarinan lomassa myös miehisyyden hankauksia, välillä tällainen pohdinta on jopa pääosassa. Mutta se ei ole koskaan häirinnyt minua. Kirjallisuus on ikkuna toisiin maailmoihin, vetoketju, jonka avatessaan pääsee toisiin nahkoihin, ihan iholle. Tekisikö omista nahkoistaan ihan hyvää päästä pois? Minulle ainakin.

Eilen kuulin, että sopiiko tämä myös miehille -ajattelu ei ole välttämättä ihan yksittäinen heittokaan. Mutta en ole toisaalta koskaan kuullut miehen kirjoittamista romaaneista kysyttävän, sopiiko tämä naisillekin. Absurdilta kysymys tuntuisikin, oli kyseessä sitten vaikkapa Kjell Westön, Riku Korhosen, JP Koskisen, Tommi Kinnusen, tai kenen tahansa miehen, kirjoittama teos.

Eli: miesten kirjoittamat kirjat sopivat kaikille, naisten vain naisille? Naisetko tässä kohdin kakkosluokkaa?

Mutta kakkosluokasta ei tulisi mieleen puhua – kenenkään – mutta etenkään Salla Simukan kohdalla, jonka Lumikki-trilogiasta on valmisteilla Hollywood-elokuva ja jonka kirjoja on myyty yli 50 kielialueelle. Sofi Oksanen on luonut Puhdistuksesta lähtien näyttävää kansainvälistä uraa. Tove Janssonin Muumit ovat valloittaneet maailman. Katja Kettu, Riikka Pulkkinen, yhtä kaikki kovia kansainvälisiä nimiä. Leena Lehtolaisen vankka suosio Keski-Euroopassa, Kati Hiekkapelto niittää niin ikään kansainvälistä mainetta dekkaripuolella.

Naisten kirjoittamia teoksia vain naisille ja tytöille, ei todellakaan.

Olisiko pikemminkin niin, että aihe – ja ehkä vielä paremmin teksti – valitsisi lukijansa?

Sillä se takakansiteksti, joka ei ihan ensi lukemalta vakuuttanut, voikin johtaa kiintoisalle polulle, kun muutamankin rivin itse teosta kahlaa.

Lopuksi toivon lämpimästi kaikille rohkeutta olla valitsematta kirjaansa pelkästään kirjoittajan sukupuolen vuoksi.

Paljon voi nimittäin pelkällä sukupuolikriteerillä jäädä kokematta. Teksti taistelee paremmuudestaan tekstinä. Sanojen yhteen nivomisen ja tarinankerronnan taitoon ei nimittäin sukupuolta erikseen tarvita.

Se on monta luettua sivua ja kirjoitustekniikkaa.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.