Esikoiskirjailijan elämää: ”Sopiiko tämä miehillekin?” Kirjallisuuden valintaperusteista

Havahduin eilen hämmästykseen.

Törmäsin henkilökohtaisella Facebook-tililläni päivitykseen, jossa ystäväni suositteli erästä naisen kirjoittamaa teosta (ei omaani). Alla kommentoija kyseli, sopiiko kirja miehillekin.

Ystäväni vastasi, totta kai sopii. En puuttunut keskusteluun, mutta se veti minut mietteliääksi: onko kirjailijan sukupuoli todella valintaperuste?

Sillä jos on, ollaan aika monen ristiriidan äärellä.

Itse 26-vuotiaana naisena luen paljon miesten kirjoittamaa kirjallisuutta. Monet, joskaan eivät tosiaankaan kaikki, käsittelevät jollain lailla päätarinan lomassa myös miehisyyden hankauksia, välillä tällainen pohdinta on jopa pääosassa. Mutta se ei ole koskaan häirinnyt minua. Kirjallisuus on ikkuna toisiin maailmoihin, vetoketju, jonka avatessaan pääsee toisiin nahkoihin, ihan iholle. Tekisikö omista nahkoistaan ihan hyvää päästä pois? Minulle ainakin.

Eilen kuulin, että sopiiko tämä myös miehille -ajattelu ei ole välttämättä ihan yksittäinen heittokaan. Mutta en ole toisaalta koskaan kuullut miehen kirjoittamista romaaneista kysyttävän, sopiiko tämä naisillekin. Absurdilta kysymys tuntuisikin, oli kyseessä sitten vaikkapa Kjell Westön, Riku Korhosen, JP Koskisen, Tommi Kinnusen, tai kenen tahansa miehen, kirjoittama teos.

Eli: miesten kirjoittamat kirjat sopivat kaikille, naisten vain naisille? Naisetko tässä kohdin kakkosluokkaa?

Mutta kakkosluokasta ei tulisi mieleen puhua – kenenkään – mutta etenkään Salla Simukan kohdalla, jonka Lumikki-trilogiasta on valmisteilla Hollywood-elokuva ja jonka kirjoja on myyty yli 50 kielialueelle. Sofi Oksanen on luonut Puhdistuksesta lähtien näyttävää kansainvälistä uraa. Tove Janssonin Muumit ovat valloittaneet maailman. Katja Kettu, Riikka Pulkkinen, yhtä kaikki kovia kansainvälisiä nimiä. Leena Lehtolaisen vankka suosio Keski-Euroopassa, Kati Hiekkapelto niittää niin ikään kansainvälistä mainetta dekkaripuolella.

Naisten kirjoittamia teoksia vain naisille ja tytöille, ei todellakaan.

Olisiko pikemminkin niin, että aihe – ja ehkä vielä paremmin teksti – valitsisi lukijansa?

Sillä se takakansiteksti, joka ei ihan ensi lukemalta vakuuttanut, voikin johtaa kiintoisalle polulle, kun muutamankin rivin itse teosta kahlaa.

Lopuksi toivon lämpimästi kaikille rohkeutta olla valitsematta kirjaansa pelkästään kirjoittajan sukupuolen vuoksi.

Paljon voi nimittäin pelkällä sukupuolikriteerillä jäädä kokematta. Teksti taistelee paremmuudestaan tekstinä. Sanojen yhteen nivomisen ja tarinankerronnan taitoon ei nimittäin sukupuolta erikseen tarvita.

Se on monta luettua sivua ja kirjoitustekniikkaa.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

2 kommenttia artikkeliin ”Esikoiskirjailijan elämää: ”Sopiiko tämä miehillekin?” Kirjallisuuden valintaperusteista

  1. Kirsi Hietanen/Kirsinkirjanurkka sanoo:

    Tiedän kokemuksesta, että nuoret pojat helposti karttelevat naisten kirjoittamia kirjoja. Esimerkiksi Tuija Lehtinen on julkaissut joitakin pojille suunnattuja teoksiaan nimella T. Lehtinen, jotteivät poikalukijat tyrmäisi kirjoja jo kirjoittajan etunimen perusteella. Ettei vain J. K. Rowlingillakin olisi ainakin osin sama syy nimikirjainten käyttöön? En tiedä, mistä tällainen ajattelu juontaa juurensa. Miksi pojat ja myöhemmin miehet ajattelevat, että naisen kirjoittama teksti olisi tarkoitettu vain naisille ja tytöille?

    Tykkää

    • Kata Melander sanoo:

      Niin. Onko naiseudessa jotakin pelottavaa / vieraan tuntuista? Väistämättä kysymys, joka itselle kommenttiasi lukiessa herää. Ei luoteta naisiin kirjoittajana. Miksi? Ken keksii vastauksen, haluaisin tietää.

      Tarkistin tämänkin: seitsemän kymmenestä naisesta harrastaa Kirjakauppaliiton teettämän tutkimuksen mukaan lukemista. Olisivat toden totta bestsellerlistat todella eri näköisiä Suomessa, jos valtaosa lukevista naisista ajattelisi miestekijöistä samoin? Ja teoriasi J. K. Rowlingista saattaa hyvinkin pitää paikkansa, tosin fantasiagenre suosinee pelkkiä kirjaimia. Joka tapauksessa on hyvin kurjaa, että sukupuoli pitää piilottaa joidenkin arvotusten takia. Naisilla on ihan yhtä paljon annettavaa kaikille lukijoille siinä missä miehelläkin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s