Esikoiskirjailijan elämää: Lääke ja vastalääke; kipu, läheisyys ja kosketus

Voi, kunpa osaisin edes jotenkin sanallistaa, mitä päässäni nyt liikkuu. Seuraavaksi yritän:

Olen sikäli harvinaisessa tilanteessa, että kipukohtaukseni (tai kohta voinee puhua jo kipujaksosta) täyttää huomenna viikon. Nykyisin nimittäin kohtaukseni ovat yleensä talttuneet 2–4 päivässä, mutta kipusairauteni alussa toisaalta saattoi olla hyvinkin tavallista, että kohtaukseni kestivät kaksi viikkoa, joskus kuukaudenkin. Pari kertaa kiputilani on pitkittynyt niin, että paras keino tilanteen rauhoittamiseksi on ollut sairaalahoito.

Olen ollut kipukohtausten edessä niin monesti, että olen oppinut jo niiden niin sanotun psykologisen kaavan. Ensinnäkin ihminen alkaa häkellyttävän nopeasti pitää uutta tilannetta vallitsevana normina. Eilen olin ystävättäreni kanssa TS Kirja -klubi-illassa kuuntelemassa kirjailija Laura Gustafssonia ja niin ikään kirjailija Jaakko Yli-Juonikasta (suosittelen lämpimästi tätä tapahtumaa kerran kuussa: rennosti mutta punnitusti puhetta kirjallisuudesta). Tsemppasin eilen yöpaidastani mekkoon ja sipaisin meikkiä kasvoihini ja sanoin oitis ystävälleni, että on tämä kipupotilaan elämä melkoista larppaamista. Katsoin itseäni peilistä pitkään ja hämmästelin pitkään kuvajaistani, vaikka kivuttomina päivinä oma normini on tismalleen sama, siistit vaatteet, tietynlainen meikki.

Kipu kosti tänään, ja paluu yöpaitaan koitti. Kirjailijan elämän kannalta kivussa mielenkiintoista on, että kivun yllättäessä ja pitkittyessä ei oikein pääse pakoon itseltään. Jos on yrittänyt huijata itseään, että ei, ei ole stressiä, tai ei, tuo ei ärsytä, paljastuu. Ei mene läpi. Ja silloin paljastuu usein myös sellaisia ristiriitoja, joita fiktiivisetkin päähenkilöt, silloisista tilanteistaan huolimatta, yrittävät peittää. Ja jos ei muuta, tekeehän oman sisimmän kuunteleminen välillä todella hyvää – vaikka paineisissa olosuhteissa ei aina välttämättä muuten edes uskaltaisi.

Ja kivun huijaaminen teki sekin hyvää. Teki hyvää katsoa eheännäköistä kuvajaista, nähdä ihmisiä, juoda lasi viiniä, nauraa ja keskustella.

Kolmanneksi kivun psykologiseen kaavaan kuuluu väistämättä sen kiehtovuus, miksi sellaiselle asialle kuin kipu, joka on vielä monilta osin lääketieteen asiantuntijoillekin mysteeri, läheisten ihmisten ja kosketuksen vaikutus on niin voimakas. Vastikään on tutkittu, että mielimusiikilla voi olla lähes sama vaste kuin kipulääkkeellä. Samoin on kaikenlaisen hellän kosketuksen laita. Olennaista näissä on kuitenkin tunneside: mikä tahansa musiikki tai kenen tahansa kosketus ei vastetta tuota. Vain aito tunne pystyy ohittamaan kipuradat, mikä asettaa pysäyttävän suoran rehellisyyden eteen. Keho kyllä kertoo, jos jostakusta pitää todella paljon. Sitä ei voi juosta pakoon eikä teeskennellä.

Tämä on itse asiassa ydin, jota minua kiinnostaisi tutkia lisää Älä irrota -esikoisromaanini Saaran ja Petterin kanssa yhden kirjan verran – sillä onko mitään lohdullisempaa ja toiveikkaampaa kuin se, että niin lamauttavaa kuin kipu onkin, juuri rakas tai läheinen ihminen voi auttaa, periaatteessa, välittämisellä tai rakkaudellaan?

Siinä on toivoa jos missä. Sillä kaikkia kipua aiheuttavia rakenteellisia ongelmia ei välttämättä pystytä korjaamaan. Kuntoutuksella, lääkityksellä ja muilla kivunhoitomenetelmillä on tietenkin keskeinen merkityksensä eikä mikään kipuongelma poistu yksin halaamalla, mutta meillä on ainakin yksi inhimillinen keino: toisesta välittäminen ja toisen rakastaminen.

Itseäni hätkähdyttävin vastikään lukemani tutkimustulos on se, että jopa rakastetun tai ihastuksen kuvan katseleminen puhelimen ruudulta tai perinteisistä kuvista lievitti informanttien kipuja.

Miten kiehtovia läheisyys ja kosketus näissäkin ulottuvuuksissaan ovat.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s