Hyvää marraskuuta. Kiputilani on kestänyt tänään jo yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa, joten pakko myöntää, että ajatukseni ovat melko hajanaisia. Lepo on kuulunut arkeeni vahvasti, ja on hankala koota ajatuksia, mutta tahdon silti tulla kertomaan tänne kuulumisia. Dialogi lukijoiden kanssa on aina raikastavaa ja omaa ajattelua haastavaa. Yksi monista lempiasioistani tässä työssä.
Marraskuu on ollut minulle myös nyt jo perinteisesti lukukuu. Koko marraskuuni on pyhitetty nimittäin lukuhaasteelle (tapahtumaan voit Facebookissa liittyä tästä). Ideana on lukea vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä. Mainio tapa juurruttaa lukemista pienin annoksin osaksi jokapäiväistä elämää, jos kirjat ovat päässeet syrjään vaikkapa syyskiireiden tieltä. Huomaa, että vaikka kirjaan ei ole aikaa uppoutua tunneiksi, pieni piipahduskin fiktion tai tiedon maailmassa tekee hyvää. Oman lukuhaasteeni aloitin Karo Hämäläisen Yksin-romaanilla. Koska kiputila ei salli perinteistä lukemista, sovellan haastetta: kuuntelen äänikirjaa vähintään puoli tuntia.
Ensi viikolla kirja-alan kattila kuumenee, kun Finlandia-palkintoehdokkaita aletaan julkistaa kategoria kerrallaan. Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat julkistetaan ensi perjantaina. Kyllähän jännitys jo kirjojen puolesta kuplii. En ole vieläkään tajunnut oikein kunnolla, että osallistuin itse. Pidän itseäni edelleen vanhana Finlandia-penkkiurheilijana, vaikka tänä vuonna olin jo lähtöviivalla. Silti teen penkkiurheilijan roolissa veikkauksen: Rosa Liksom, Kjell Westö, Miki Liukkonen, Tiina Laitila Kälvemark ja Selja Ahava ovat mielestäni kirjoineen vahvoilla.
Itseäni en tohdi kuitenkaan veikata, vaikka varmasti jokainen osallistuja ehdokkuutta kohdalleen toivookin. 🙂
Nyt kutsuu lepo. Luotan silti marraskuuhun, sillä tähän kuukauteen liittyy lämpimiä ja tärkeitä muistoja.
Ehkä kipunikin niiden nimessä kohta luovuttaa. Toivotaan niin.
*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
Kata Melander 
Vaikka en olekaan mukana Facebookin lukuhaasteessa, kun en halua sitoa itseäni mihinkään pakkoon, tulee tuo lukuhaasteen sivumäärä helposti täyteen. Nyt on menossa tietokirjoja: anopin serkun kersan eli Teemu Keskisarjan Hulttio – Gustav Mannerheimin painava nuoruus ja Esko Valtaojan Ihmeitä – Kävelyllä kaikkeudessa. On ihan virkistävää lukea välillä jotakin itselleen totaalivierasta. Varsinkin Esko Valtaoja on hyvä sängyssä.
Totta tuosta vieraudesta. Eläytyminen on lukemisessa parasta, toisen nahkoihin meneminen ja pääseminen. Minä taas tykkään lukuhaasteesta kovin, koska rakastan haastaa itseäni – ja pieni pakkokin on hyvä kirittäjä, luo positiivisesti painetta. En tosin ota tuota pakkoa haudanvakavasti kylläkään, jos on esimerkiksi oikein paha kipupäivä, mutta kuitenkin. Kiva haaste. 🙂