Esikoiskirjailijan elämää: Jännitystä ja ratkaisuja sekä ajatuksiani niistä

Pyydän anteeksi klikkiotsikolta vaikuttavaa merkinnän otsikkoa, sillä samalla tulee selitys: jos olisin esimerkiksi kirjoittanut tuohon suoraan, että Finlandia-jännitykseni on ohi, siitä olisi voinut saada väärän kuvan; ehdokkaat julkistetaan vasta perjantaina. Kuitenkin tiedän varmuudella, että ilmoitus ehdokkuudesta olisi pitänyt jo tulla, jos se olisi ollut tullakseen. Älä irrota -romaani ei ole ehdokkaiden joukossa.

Olihan tämä odotettavissa. Tiesin jo Finlandia-kisaan lähtiessäni, että mahdollisuuteni ehdolle ovat pienet. Valtava pettymys tämä ei missään tapauksessa ole, mutta kieltämättä harmittaa Älä irrota -romaanin puolesta pikkuisen. Erityisesti siksi, että olisin tahtonut erityisesti sen teemoista kivun ja vammaisuuden suuren yleisön tietoisuuteen ja tapetille. Haikeutta itselleni nousee lisäksi vähän siitä, että en tiedä, milloin minun on seuraavaksi kisaan mahdollista osallistua – Finlandia-fanille se on niin iso juttu, vaikka mikään palkinto ei yksin romaanin arvoa määrittelekään, saati ole pelkästään syy kirjoittaa, tietenkään. Joka tapauksessa uutta romaania ei ole missään nimessä tulossa ensi vuonna. Vuosi 2019 on myös kysymysmerkki, sillä haluaisin opintoni valmiiksi, mutta tällä hetkellä(kin) opiskelu on jatkuvaa tasapainottelua sairauslomien ja opintojen välillä. Siksi on tehtävä painotuksia, ja päähuomioni on nyt muutaman hetken ainakin opiskelussa. Kirjoittamista en missään vaiheessa edes pysty jättämään kokonaan. Uusi teksti valmistuu omalla painollaan, vaikka saattaa hyvin olla, että kiskaisen luotto-ohjaajiani hihasta melko piankin, jotta saisin lisätukea vielä hauraalle synopsisidealleni. Liuskoja tekstissä on vielä alle 20.

Runeberg-ehdokkaita ei ole vielä julkistettu, joten se on vielä kohdaltani ratkeamatta. Runebergiin lähdin melko samoin odotuksin kuin Finlandiaankin, eli uteliain mielin katsomaan, mitä tuleman pitää.

Mutta jotenkin Finlandia-matkastani muodostui myös seikkailu, vaikka en olekaan ehdokaslistalla. Se oli aivan omanlaisensa, minulle uusi prosessi. Juuri nyt ajattelen lämmöllä muun muassa toimitustiimiäni ja muuta tukijoukkoani. Olen kokenut Älä irrota -romaanin kanssa niin paljon, vaikka Finlandia-ehdokkuus jäi nyt saamatta. Se kaikki on myös toimitustiimini ja tukijoukkojeni ansiota.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s