Esikoiskirjailijan elämää: Täällä taas ja kaikkea siltä väliltä

Tuntuu oudolta palata tänne lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Kipu on vaatinut voimia, opiskella on täytynyt kaiken keskellä ja Type & Tellin muutokset mietityttävät.

Täytyy myöntää, että T&T:n alasajon myötä sisältäni kumpusi paljon kysymyksiä: olenko minä kirjailija enää? Mitä tapahtuu jatkossa? Ehkä isoin pettymys aiheutui siitä, että suhtaudun Älä irrota -romaaniin ja kirjailijuuteeni määrätietoisesti ja kunnianhimolla. Teen pitkiä päiviä romaanin eteen, ja sitten kustannuspalvelu äkkiarvaamatta häviää maailmankartalta. Kustannustapaan liittyviä ennakkoluulojakin oli helppo hälventää, kun taustalla oli yhtä määrätietoinen ja kunnianhimoinen tiimi. Tärkeää oli myös se, että T&T:n taustalla on Bonnier, jolla on pitkät ja uskottavat perinteet kirja-alalta Pari viikkoa sitten kuitenkin tuntui, että olen saanut yliannostuksen ennakkoluuloista ja sen selittämisestä, että kustannuspalvelunkin kautta voi tehdä kunnianhimoisen ja taiteellisesti laadukkaan romaanin.

Mutta ehkä elämä kantaa tässä, jostakin minä ehkä kirjallisen paikkani löydän. Kieliopin ja tieteen puolella suunta on ollut kirkas jo hetken. Kun muita hidasteita ei ole liiaksi, suorastaan nautin graduni tekemisestä. On ihanaa löytää taas tiivis naputuksen rytmi, vaikka teksti ei fiktiota tällä kertaa olekaan.

En yhtään halua täällä vältellä myöskään sitä, että olen tällä hetkellä hyvin kipeä. Nousin nopeasti pystyyn, jotta saan tämän ja pari muuta asiaa hoidetuksi, sitten lepo jatkuu. Vielä eilen aamulla pitkään jatkunut kipu oli jo talttumassa, mutta iltapäivällä loukkaannuin siirtymätilanteessa. Olo on utuinen, särkyisä ja vähän epäuskoinenkin. Kun eilen aamulla kaikki oli vielä hyvin, nyt arkeani on värittänyt voimallisesti lepo. Sitä en kuitenkaan nyt erittele enempää, sen aika on myöhemmin, kunhan kipu ja kipu-uupumus helpottavat. Sen sijaan kiitän ystäviä, Twitteriä ja äänikirjoja. Teidän kannustuksenne ovat päivieni kirkas valo.

Tässä kirjoittaessani oivalsin senkin, että kohta on Älä irrota -romaanin ensimmäinen joulu. Odotan itse aina malttamattomana joululahjakirjojani, ja tuntuu lämpöiseltä, että Älä irrota voi löytyä tänä vuonna aivan hyvin jostakin joulupaketista.

Nauttikaahan teksteistä, tarinoista, romaaneista ja runoista. Minä pyörittelen vieläkin päässäni Tuntemattoman sotilaan tyrmäävän vaikuttavaa henkilögalleriaa ja armeijan tapaa toimia, JP Koskisen Venäjän keisariaikaan sijoittuva Ystäväni Rasputin on vielä kesken, mutta herättää huimasti ajatuksia. Lukeminen kannattaa aina.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

6 kommenttia artikkeliin ”Esikoiskirjailijan elämää: Täällä taas ja kaikkea siltä väliltä

  1. Elina sanoo:

    Parempaa vointia sinne! Äläkä yhtään mieti tuota kirjailijuuttasi kustantamon kautta. Olet kirjailija, koska kirjaasi luetaan!

    Tykkää

  2. Tiina Hokkanen-Oja sanoo:

    Olen samaa mieltä kuin Elina. Kirjoittamisen lahja ei ole kaikilla, mutta sinulla on. Tekstisi ovat kuin vesi. Ne löytävät vielä väylän julkisuuteen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s