Esikoiskirjailijan elämää: Kirjoittamisen tutut haasteet ja yllättävät onnet

Kesä alkoi! Minä toivun muutaman päivän kipukohtauksesta ja niistän nenääni. Sain ärhäkän kesäpöpön ärhäkän kivun tilalle. Lepo tulee ulos jo korvistakin, mutta näillä mennään. Ja onhan tässä tapahtunut myös jonkin verran positiivista yllättävääkin. Ennen kuin edes yritän sepustaa auki sitä, että kirjoitin graduni raakaversion oikeastaan vahingossa, aloitan fiktiosta.

Iso linja pysyy: edelleen on ajoin vaikeaa. Luulen kuitenkin, että vaikeudesta suuri osa johtuu siitä, että tekstin tematiikka on paikoin todella rankka. Toisaalta rankkojen aiheiden tutkija olen ollut kauan ennen varsinaista kirjailijanuraa, eli tilanne ei ole uusi, mutta eläytymisen vaativuus yllättää aina; miten pitkälle sitä täytyy kuitenkin itsensä estoista aina riisua, että pystyy sanallistamaan jonkin fiktiivisen elämän, ajatukset ja tunteet, pettymykset ja mieltymykset, menestyksen ja menetyksen.

Isoin taakka putosi fiktiivisen tekstin kohdalla kuitenkin ammattilaisen neuvosta. Sain vinkin olla ajattelematta ensimmäistä raakaversiota mitenkään pohjana. Sain vinkin ajatella sitä pikemminkin referenssinä: löyhänä ohjenuorana, jota hyödyntäen – toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän – voin kirjoittaa toisen version kokonaan uudestaan alusta loppuun. Työtapa on toki työläs, mutta minulle armollinen ja silmiä avaava – ensimmäisellä kerralla saa olla rauhassa täysin keskeneräinen. Voi tehdä kaikkea, ei tarvitse välittää, jos johonkin kohtaukseen kiiruhtaa tai siihen ei löydy sopivia sanoja, sitä voi parantaa tai se voi jäädä poiskin. Helposti nimittäin, jos käyttää ykkösversiota suoraan pohjana, sieltä yrittää korjata jotakin sellaistakin, mistä ei ole valmiiseen teokseen tai sitten ei ehkä uskalla ravistella rakenteita tarpeeksi. Minusta tuntuu, että minulle kävi ennen kirjailijanuraa niin. Ja nyt olen sillä tavoin samassa tilanteessa, että sopimusta ei (tällä hetkellä ainakaan) ole.

***

Ja niin, gradu. Melkein nolottaa kirjoittaa enää teille siitä, kun minusta tuntuu, ettei kenellekään käy näin: menin graduohjaajan tapaamiseen keskiviikkona sillä ajatuksella, että on varmaan teoria kasassa.

Lopputulos on se, että ajattelemassani teoriaosassa oli sekä teoria että tarvittava analyysi. Gradussa piti kyllä olla ihan selkeä aineistokin, mutta koska graduni sivuaa myös sitä aikaa, jolloin genetiivisubjekti ei ollut varsinaisesti subjekti, olinkin myös analysoinut kielioppeja sinne teoriaan (hassuinta on se, että otsikoin nykyisen analyysilukuni ihan aidosti otsikolla ”TAUSTAA – –”) Ajattelin toki, että se on tausta varsinaiselle aineiston analyysille, mutta tuon analyysin jälkeen itse aineisto ei enää oikein sivumäärärajan puitteissa (yläraja 90) olisi fiksusti mahtunut ja tausta-analyysini oli ilmeisesti ollut hyvää.

No, nyt alkaa sitten gradun raakaversion työstäminen. Olin varannut aineiston analyysille koko kesän, mutta kelpaa tämäkin. Ennen kaikkea se on iso asia pois valmistumisen (ja esimerkiksi kirjoitustöiden) tieltä. Olen tietysti kumpaakin tehnyt pitkään lomittain, mutta hetken painopisteeni on ollut opiskelussa; tiedän, että krooninen kipuni saattaa aaltoilla terävästi ja ennen kaikkea yllättäen ja että minulle itselleni on todella tärkeää olla jonakin kauniina päivänä maisteri.

Nyt se päivä on askeleen lähempänä.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

2 kommenttia artikkeliin ”Esikoiskirjailijan elämää: Kirjoittamisen tutut haasteet ja yllättävät onnet

  1. Tiina Hokkanen-Oja sanoo:

    Onnea edistymisestä! Olen iloinen puolestasi, kun huomaan, miten tärkeä ISO G sinulle on.

    Itse olen vaan pähkäillyt sitä, että ylioppilaskunnan jäsenmaksun hinnalla saisi kaksikin Microft Office -pakettia. Se (office) on JY:ssä ilmainen opiskelijoille. Kaikista ei ole maistereiksi.

    Mahtavaa kesää ja parane pian.

    Tykkää

    • Kata Melander sanoo:

      Kiitos paljon! Tärkeä se toden totta on, ja mahtavaa olisi, jos se olisi joskus maalissa hyvällä arvosanalla. Vähän harmittelin, että meillä Turun yliopistossa luovutaan gradun kirjainarvostelusta; jatkossa saa numeron 1–5.

      Meillä myös Office-paketti kuuluu hintaan. Kaikista ei tule ehkä maistereita, mutta uuden oppimisen ja jonkin kiinnostavan löytämisen taika säilyy aina.

      Mahtavaa kesää sinullekin! Minä koetan parantua. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s