Esikoiskirjailijan elämää: Tulevan havinaa

Olen menossa perjantaina suomen kirjakielen historian tenttiin. Kolmen viikon lukusykli päättyy torstaina. Tietoa rakastavalle se on ollut älyllisesti ravitseva seikkailu, mutta fyysisesti armoton väkipyörä.

Kaikki tenttimateriaalini on painettua. Kokemuksesta puolestani tiedän, ettei selkäni kestä monien päivien lukujaksoa, siitäkään huolimatta, että yritän ehkäistä välilevypainetta ja alaselkäkramppeja pitämällä jalkoja suorana.

Ilman tenttimistä en kuitenkaan valmistu, kivulla minun pitää opintoni suorittaman. Varmat kipukohtaukset ja lukupäivät ovat vuorotelleet. Se tekee ristiriitaisuudessaan kipeää: miksi uuden tiedon pitää niin usein sattua? Toisaalta on ollut tervehdyttävää huomata, että puhelin kourassa e-kirjoja voi lukea tuntitolkulla samalla sängyssä maaten. Kaikki lukeminen ei kohtauksia aiheuta.

Moinen sykli kuluttaa silti. Luovuus pysyy tiukasti taka-alalla ja blogikynästä häviää muste. Energia pitää käyttää niin tarkasti siihen, että lukeminen onnistuu ja lukuaikataulu pitää.

***

Raskas kesä vaatii vielä henkistä käsittelyä, mutta olen pikku hiljaa alkanut nähdä taas syksyyn ja tulevaan. Ilmassa on syksyn ja tulevan havinaa. Kyllä, gradulla on edelleen kaikessa keskeinen asemansa, mutta osaansa on alkanut yhä voimallisemmin vaatia myös käsikirjoitus, Teksti, kirjallisen uran jatko.

Yksi asia pysyy: minulla ei ole kiire. Jos ja toivottavasti kun seuraavaksi joskus julkisille kirjamarkkinoille astelen, tahdon olla takuuvarma tekstistä ja sen toivottavasta kustantamokodista, mutta ennen kaikkea tekstistä. Haluan virittää sen samalla hartaudella huippuunsa kuin viimeistelin esikoisromaaninikin. Tahdon olla parempi kuin viimeksi.

Paremmuus onkin oiva silta: toinen asia kirjallisessa tulevassani on suunnitelmallisuus. Pyrin nimittäin jo nyt hahmottamaan tekstilleni vaiheet jo ennen kustantamoille tarjoamista: mitä työtapaa käytän, kuka ja ketkä tekstin lukevat. Minkä version lukevat he ja mikä versio lähetetään kustantamoille, milloin. Kustantamoille ei puolivalmiina, vaan lähes valmiina. Kirjailija on yksinäistä työtä tekevänä vastuussa kirjallisen tasonsa ylläpitämisestä ja kehittämisestä täysin itse, joten sen kanssa pitää olla tarkkana. On huolehdittava sellaisista tukijoukoista ja tekemisestä, että kehitys edistyy.

Porras portaalta, askel askeleelta.

Vielä olen aivan alussa. Sitä kuitenkin ajattelen nöyrin mielin, että harvoin huipulle päädytään aivan vahingossa. Niitä haaveita suunnitelmat tekevät tavoitettavammiksi, vaikka päämäärän savuttaminen vaatisikin vuosien työn.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

3 kommenttia artikkeliin ”Esikoiskirjailijan elämää: Tulevan havinaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s