Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -esikoisromaanini tänään kaksi vuotta – miltä nyt tuntuu?

tommi_mina%cc%88_julkkarit

Lämmin muisto Älä irrota -romaanin julkaisujuhlasta kaksi vuotta sitten.

Tammikuun 20. päivä kaksi vuotta sitten aloitti ajanlaskuni alusta. Esikoisromaanini Älä irrota ilmestyi, ja ounailinkin etukäteen, että kaikki varmasti muuttuisi. En aavistanut rehellisesti kuitenkaan, että todella ihan kaikki muuttuisi!

Sain uuden ammattillisen roolin. Minulle on kasvanut näiden kahden vuoden aikana aivan ihana lukijakunta. Se on ollut kaikkein suurin anti. Lukijakunta, dialogi. Olen saanut kahden vuoden aikana totutella myös julkiseen minään. Se ei ole ollut aina helppoa, mutta on ollut hienoa huomata, miten median kautta tietyt huomiot leviävät laajemmalle, ja miten kiintoisia haastattelut ja taustakeskustelut toimittajien kanssa ovat väliin olleet. Perinteisen julkisen sanan paino on sosiaalisesta mediastakin huolimatta edelleen iso.

Muistan edelleen valtavan innon ja palon, jolla minä ja tiimini ja nyt jo lakkautettu Type & Tell teimme uutta. Työtunteja kertyi kaikille valtavan paljon, mutta samalla koko porukka uskoi vilpittömästi siihen, mitä olimme tekemässä. Se liikuttaa edelleen.

Mutta juhlapäivääni varjostaa myös suuri suru, sillä isoisäni, rakas pappa, menehtyi viime viikon perjantaina lyhyen sairauden jälkeen leikkauksen komplikaatioihin. Ikävä on valtava, ja juuri nyt tuntuu tärkeimmältä kirjoittaa teille siitä, miten onnellinen olen, että hän näki esikoisromaanini julkaisun. Seuraavia, jos niitä edes tulee, hän ei enää näe. Eksynyt oloni on vain jatkunut kirjoittamisen kanssa, mutta luotan edelleen, että tämäkin eksyneisyyden aalto taas helpottaa.

Kiitän teitä lukijoita aivan valtavasti siitä, että olette olleet mukana taipaleeni varrella tai ihan alusta asti.

Rakkaudella,
Kata

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

2 kommenttia artikkeliin ”Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -esikoisromaanini tänään kaksi vuotta – miltä nyt tuntuu?

  1. Tiina Hokkanen-Oja sanoo:

    Olen aivan varma, että pappasi näkee mahdolliset tulevatkin kirjasi. Hän oli, ja on, ylpeä sinusta ja kyllä sinä sen sisimmässäsi tiedät.

    Tykkää

    • Kata Melander sanoo:

      Kauniisti sanottu. Tiedän toki, että pappani oli ylpeä minusta. Hän seuraa minua jostakin pilvien reunamilta, mutta surettaa vain, että hetkiä ei voi jakaa enää kuin sydämessä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s