Huomenna Suomi siirtyy valmiustilaan. Sanaa poikkeus on varmaan hoettu uutisissa, keskusteluissa ja somepäivityksissä kulumiseen asti, mutta tottahan tämäkin: valmiustilassa ei ole oltu sitten sotien.

Tänään, ennen kaiken osiksi purkamista, haluan lähettää voimaterveiseni koko sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnalle. Varhaiskasvattajille. Opettajille, jotka pystyttävät kuumeisesti etäyhteysopetusta. Asiakaspalvelijalle. Yrittäjälle, jonka kassavirta nyt ehtyy.

Terveisiä päivittäistä apua tarvitsevalta riskiryhmäläiseltä, joka nyt majailee kotona.

***

En odottanut globaalia terveyskriisiä tulevaksi. Mutta mitä sitten odotin? Odotin hetkeä, jolloin telluksen heiluri kääntää janaa siten, että äärimilleen venytetty yksilönkorostus, minä, väistyy.

Sillä juuri sen korona sai aikaan.

Parikymmentä vuotta ainakin olemme lukeneet mediasta satoja ja taas satoja artikkeleja minästä: miten minä kehitän itseäni ja uraani, kuka on juuri minulle täydellinen kumppani, mikä ruokavalio sopii minulle?

Minä, minä, minä.

Korona paljastaa meidät itse itsellemme: me olemme kaikki tasavertaisia siinä, että olemme yksin yhtä pieniä. Vielä muutama päivä sitten jotkin statukset ilkkuivat, että minun kanssakäyntini ei vaikuta muihin. Minä olen perusterve, minä voin sairastaa.

Nyt on jo hiljaista. Tarvitaan me, jotta mahdollisia kuolonuhreja ehkäistäisiin tehokkaasti.

Me vähennämme yhdessä sosiaalisia kontaktejamme. Monet meistä ovat karanteenissa.

Minä väistyy väkivaltaisella pakolla.

***

Meistä kukaan ei osaa aavistaa, mitä tulevina viikkoina tapahtuu. Kipukroonikkona olen tottunut pelkoon. Koskaan ei voi tietää, milloin kipu iskee ja pahimmillaan kalenteri tyhjenee. Pelon kanssa oppii elämään.

Meillä on kuitenkin yksi voima ylitse muiden: toisesta välittäminen.

Kerro, että välität.

Sano, että rakastat.

Jaksa vakuuttaa, että kaikki järjestyy.

Hymyile ja naura jokaiselle hyvällä jutulle.

Pidä huolta.

Tunne halaukseen kumartuvat kädet myös virtuaalisesti.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.