Otsikko on jykevä: vuosi vaihtui, on aika suunnata katse uuteen.

Vähän ennen joulua hyvästelin oppilaat ja opettajanarjen. En kokonaan, niin uskallan väittää, mutta päivätyönä kuitenkin. Vuoden alusta palasin jälleen apurahatutkijaksi väitöskirjani pariin.

Muita suunnitelmiakin on.

Tänä vuonna minä haluan – en enempää enkä vähempää – kuin kirjoittaa romaanin. Joulupäiväni käynnistin koneen toteuttaakseni suunnitelmani. Ensimmäiset parikymmentä liuskaa syntyivät vaivatta, mutta nyt olen jälleen tutussa tilanteessa. Minun pitäisi ylittää itseni ja pystyä jatkamaan.

Luulen, että tällä kertaa minusta on siihen. Olen päättänyt uskoa lujaan päättäväisyyteen.

Senkin voin auliisti myöntää, että suunnitelmani muuttuivat vielä kerran. Näytelmäkäsikirjoitus saa vielä hetken odottaa, mutta unohduksissa se ei ole. Romaanikäsikirjoitukseni käsittelee täysin muuta.

Viiden päivän päästä tulee jo kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Älä irrota julkaistiin. Se jätti nälkää kirjalliselliselle kentälle mutta toi mukanaan toisen romaanin korkuiset paineet. Halun onnistua ihan tosissaan.

Ainakin tunnen vastustajani läpikotaisin. Ja tästä minulla on tahto jatkaa. Hyvää tätä vuotta 2021 kaikille lukijoilleni!

Sydämin
Kata❤️

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.