Esikoiskirjailijan elämää: ”Sinulla menee melkein kadehdittavan hyvin” – surullinen totuus on toinen

Sain puolitoista kuukautta sitten twiitin, joka on painunut lähtemättömästi mieleeni:

”Sinulla menee melkein kadehdittavan hyvin.”

Ehkä twiittaaja näki sen, että olin juuri saanut työpaikan ulkomaisesta yliopistosta. Sen, että samaan aikaan odotan vastauksia kustantajalta käsikirjoituksestani.

Vastasin twiittaajalle jotakuinkin siten, että jos hän ottaisi myös tämän kroonisen kivun, hän saisi kadehtia vasta sen jälkeen.

***

Istun koneellani. Otan kohtauslääkettä jo toista päivää putkeen. En pysty istumaan kunnolla. Ruoka ei maistu, alas menee ainoastaan kola. Otan tukea pöydästä, koska minua huimaa. Kaikki tekeminen tuottaa kipua, pukeminen, siirtymiset, kaikki arkiset asiat.

Kipu on lyönyt minut maahan, jälleen kerran.

Kohtauksista on tullut viikoittaisia. Ne ovat ikään kuin kasvaneet myös pituutta: jos aiemmin ne loppuivat yhdessä kahdessa vuorokaudessa, kesto on tuplaantunut. Olen siis saanut sekä unelmien työn että kohdannut voimakkaan pahenemisvaiheen.

Käsikirjoituksesta ei ole kuulunut mitään. Nähtäväksi jää, milloin kuuluu.

Eilen jäi väliin odotettu rakkaan ystävän tapaaminen. Tänään jäi väliin siskon tupari-synttärit.

Tekisi mieli todeta ironisesti: näin kadehdittavan hyvin minulla siis menee.

***

Tuo lausahdus on ehkä jäänyt kaikumaan mieleeni siksi, että se tekee hyvin kipeällä tavalla todeksi sen, miksi ketään ei kannata kadehtia: koskaan ei voi tietää, mitä kulissien takana tapahtuu. Esimerkiksi melkein jokainen asia, jonka minä teen, on alisteinen kivulle: kipu päättää, mitä teen ja mitä en tee. Voin saada jotain aivan ihanaa ja sen jälkeen joutua tekemään sen kivun takia puolipyörryksissä.

Kadehtiminen on turhaa siksikin, että jokainen ansaitsee onnensa. Ja kadehtiminen on täysin turhaa siksi, että monesti onnestaan voi joutua maksamaan todella kovan hinnan.

Seuraavaksi minun täytyy keskittyä samaan tämä pahan kierre katki.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Esikoiskirjailijan elämää: ”Sinulla menee melkein kadehdittavan hyvin” – surullinen totuus on toinen

  1. Pirjo sanoo:

    Olet aivan oikeassa, koskaan ei kannata kadehtia. Jos pystyy iloitsemaan toisen onnistumisista, on monta syytä juhlaan. Se saattaa jopa kannustaa tavoitteidensa saavuttamiseen.

    Kunpa kipusi taas hellittäisi ja pääsisit nauttimaan aikaansaannoksistasi ja luomaan uutta.

    Rakkaudella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s