Huomenna kirjallinen esikoislapseni, esikoisromaanini Älä irrota, täyttää jo viisi vuotta! Ja mitä pidemmälle vuosia kuluu, sitä tarkemmaksi historiakin jo piirtyy. Näkee selvemmin, mikä johti mistä mihin.

Jo viiden vuoden ajan tammikuu on ollut jollain lailla erityistä aikaa. Joka kerta muistelee sitä tunteen ja ilon ja innon paloa, joka aikaan viisi vuotta sitten liittyi. Tosiasiassa tuohon aikaan liittyy myös melkoinen määrä ristiriitaisuuksia. Samaan aikaan vasen lonkkani oli täynnä vettä, ja tekoniveleni kiinnikkeet hiersivät kudoksia, elin jatkuvasti kipeytyvämmän ja kipeytyvämmän jalan kanssa. Tasan kuukausi Älä irrotan ilmestymisen jälkeen, 20.2.2017, siskoni saattoi minut jo leikkaukseen.

Mutta minä aloin toipua ja pääsin nauttimaan esikoisromaanini vastaanotosta. Keväällä 2017 ihan tuntemattomienkin lukijoiden yhteydenpito oli väliin jopa päivittäistä. Minua liikuttaa edelleen ajatus, miten moni lukija halusi lähestyä suoraan kirjailijaa ja kertoa lukukokemuksestaan. Tuli blogiarvioita, lehtikritiikkejä. Syksy huipentui Turun kirjamessuihin ja omaan lava-aikaan.

Kun mietin arvokkaimpia asioita, joita Älä irrota on minulle antanut mieleeni nousee kaksi asiaa: jo mainittu dialogi lukijoiden kanssa – mutta myös kaikki kirja-alan kontaktit, jotka saattavat kirjaihmisiä yhteen: kirjailijakollegat, kirjabloggarit ja kustannustoimittajat. Kirja-ala on vaikea ja kivikkoinen ala, mutta eittämättä pullollaan mahtavia kirjaihmisiä. Monen kanssa on tutustuttu lähemmin, monet ovat auttaneet, kannustaneet – vaikka olen ainakin vielä kaukana kirja-alan isosta nimestä. Kirjat saattavat kilpailla ilmatilastaan rajusti, mutta olen törmännyt kirja-alalla sellaiseen kollegiaalisuuteen, jota muistelen vieläkin lämmöllä näin vuosien jälkeen.

Niin, että jos itsensä sieltä katalogista joskus vielä löytäisi – parhaassa tapauksessa jonkun ihanan ja tutun kollegan vierestä. Ja vaikka Älä irrotan suuresta päivästä onkin jo huomenna viisi vuotta, jotenkin tekijänä elää vielä pieni toivo, että joku sen teoksen voi vieläkin löytää. Koskaan ei voi tietää.

Lämpimin ajatuksin,
Kata

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.