Sain romaanin neljännen version valmiiksi jo tiistaina, romaanikurssin aikana nyt jo toisen kerran alusta loppuun. Sitten sainkin pahan kipukohtauksen, joka on vieläkin päällä. Fysioterapeuttini kävi minua auttamassa jo sen verran, että saan jotenkuten istuttua – ja kirjoitettua tämän merkinnän.

Kysyin tällä kertaa Instagramin puolella (jonka olen haastanut itseni paremmin opettelemaan), mitä te haluaisitte kuulla tässä merkinnässä ylipäänsäkin romaanin kirjoittamisesta tai neljännestä versiosta – ja aion kysyä asioita toistekin! Merkinnän kirjoittaminen on jotenkin helpompaa näin, kun ei tarvitse arvailla, mikä näkökulma kiinnostaa.

Seuraavaksi siis hieman romaanin rakentamisesta.

***

Eräs kustannustoimittaja määritteli tämän aikanaan tosi hyvin, joten lainaan hänen määritelmäänsä (tällaisia määritelmiä on useita, mutta tämä kolahti). Tämän määritelmän mukaan on karkeasti kaksi tapaa rakentaa romaani. Ensimmäinen on se, että kirjoitetaan kaikki, mikä on oleellista tai mitä romaanissa voisi tapahtua: päätarinalinjan (ts. juoni) lisäksi paljon menneen tapahtumia, henkilöiden traumoja, lapsuutta tms., kaikki se tieto, mikä tarvitaan romaaniin. Kaikki tieto ei kuitenkaan romaanissa näy useinkaan tekstinä – tässä kohdin ei siis välitetä rakenteesta. Kun tämä tekstimassa on sitten valmis, otetaan ikään kuin sakset käteen, ja muotoillaan ja poimitaan tapahtumat kokonaisuudeksi, josta muodostuu tekstin rakenne.

Minua on nimitettykin niin kutsutuksi kokonaisrakennetyypiksi, joten käytän itse toista tapaa: siinä mennään alusta asti kokonaisrakenne edellä. Sommitellaan kohtaukset niin, että ne liittyvät ehyeksi kokonaisuudeksi, joka palvelee lukijaa. Tämän on sanottu olevan hieman työläämpi vaihtoehto, sillä se tarkoittaa sitä, että ei muotoillakaan isosta massasta niin suoraan, vaan mietitään, mitä kohtauksia esimerkiksi tarina vielä kaipaisi, jotta se olisi ehyempi? Kysytään, mitä muuta vielä voisi tapahtua. Kohtauksia tulee tällä tyylillä varmasti useammin lisää kuin vaihtoehdossa 1.

Vaihtoehdon 1 etu on siinä, että romaanin maailmassa ei oikein saa olla sellaista asiaa, mitä kirjoittaja ei tiedä. Ja silloin kun on kirjoittanut monia tapahtumia auki, on luonnollisesti helppo tietää paremmin. Vaihtoehdon 2 etu on, että rakenne pysyy koko ajan omissa hyppysissä: tekstin dynamiikka on käytössä alusta asti.

Ensimmäinen vastaus kysymykseen, miten versioiden työstäminen eroaa toisistaan kierros kierrokselta, on siis tässä: paljon riippuu siitä, kummalla tavalla on romaaniaan lähtenyt rakentamaan.

Sitten vielä henkilökohtaiset tavat: minulla on ollut nyt työstössä olevan käsikirjoituksen kanssa tapana ollut teemoittaa eri versiokierrokset palautteen pohjalta. Esimerkiksi kolmosversion kanssa muutokset olivat suuria, koska palaute käsitteli isoja teemoja. Silloin keskityin rakenteeseen sekä uusiin kohtauksiin, mitä näiden teemojen kuljettaminen vaatii – ja samalla vanhan karsimista. Nyt tällä neljännellä kierroksella taas teemat etenivät, eikä niihin tarvinnut hirveästi koskea. Palautekin oli yksityiskohtaisempaa. Päätin keskittyä tällä kierroksella kieleen, siihen, että pysähdyn oikeisiin asioihin oikeassa kohtaa. Siihen, että eri-ikäiset kohtaukset nivoutuvat luontevasti kokonaisuudeksi.

Kierrosten vaiheet määräytyvät siis palautteen mukaan.

No sitten: muuttuuko juoni paljon, kysyttiin. Tämä riippuu siitä, miten kehittynyt paketti juoni kokonaisuudessaan on. Tämän tekstin kohdalla juonen isot linjat ovat pysyneet koko tämän kohta parin vuoden aikana samana. Ainoastaan yhdelle henkilöistä tuli matkan varrella vähän ns. raaistetumpi teema. Mutta sanavalintoja hiotaan ainoastaan kierroksen lopuksi (niin kuin minä nyt teen; käytän apunani myös Wordin konelukijaa, joka lukee tekstin minulle ääneen). Tämä koskee myös pieniä täydennyksiä. Itse kierroksella keskitytään isompiin asioihin, sillä kuten viime merkinnässä totesin, en enää tänä vuonna ole korjannut vanhan päälle, vaan aloitan editointikierroksen puhtaasta tiedostosta (toki katson vanhaa vieressä samalla, missä mennään).

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.