No niin.

Romaanikurssin viimeisestä tapaamisesta (26.11.) on ehtinyt kulua jo hyvä tovi. Kurssi päättyi osaltani tunnin aikaisemmin kuin oli tarkoitus, sillä sain kipukohtauksen ja jouduin varsin nopeaan siirtymään lepäilemään.

Väliin jäi onneksi vain toinen päivän kustannustoimittajaluennoista. Sanon näin tietenkin siksi, että ehdin saada oman palautteeni täysimääräisenä – ja kuunnella muidenkin.

Ja huh.

Ensinnäkin paljastui, että ryhmämme kustannustoimittaja tunsi sekä esikoisromaanini että tämän blogin. ”Sähän olet jo brändi”, hän aloitti.

Kipukohtaukseni muuttui toki kipujaksoksi, ja levätä piti useampi päivä, mutta olen miettinyt, että ehkä olen säilönyt näitä sanoja näin pitkään siksikin, että niihin muutti suuri onni. Kel’ onni on, se onnen kätkeköön, tiedättehän. Ja ei, vielä ainakaan ei puhuta kustannussopimuksesta, vaikka sen verran paljastan, että teksti on jo jatkanut matkaa.

Kyse on itselleni todella isoista arvostuksen sanoista.

Kehitettävääkin on, totta kai. Mutta siinä kohtaa, kun joku on toimittanut aika montaa alamme isoa nimeä ja toteaa, että olet kyllä mestarillinen kielen ja tyylin kanssa, ja miten jokainen kokonaisuuden osa on tarkkaan harkittu ja kaikki langat tyylikkäästi solmittu, tulee aika tyhjä olo.

Tyhjä mutta palkittu, tietenkin.

Ja niin: harvoin kuulemma kustannustoimittajan pöydälle tulee sellaista tekstiä, joka on jo niin pitkällä.

Ja juuri siksi, että teksti on nyt pitkällä, päätin ottaa tähän väliin laajemman palautekierroksen ennen muokkauksia. Koska, yleensä, mitä pidemmällä teksti on, sitä enemmän mahdollisia muokkausvaihtoehtoja on. Keskeneräisen tekstin ilmiselvät puutteet huomaa, kypsemmän tekstin kanssa pitää tehdä enemmän valintoja.

Niinpä kuuntelen kaikki arviot, ennen kuin aloitan. Minä, joka kävin kuluneella viikolla kolmella eri erikoislääkärillä, minä joka pohdin, pysyykö mikään enää käsissäni vai pudotanko kaiken, kuljenko epäonnistumisesta ja hankaluudesta toiseen.

Tukahtuuko kaikki kaunis siihen, että minä koetan ainoastaan selvitä.

Mutta nyt minulla on yksi vastaus:

Ei ainakaan aivan kaikki.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.