Päätin ottaa mallia edellisvuoden ensimmäisestä päivityksestäni ja katsoa hieman alkavaa vuotta vuosilukuotsikon alla. Hyvä senkin vuoksi, että kuluvan vuoden oppii hiljalleen kirjoittamaan oikein.

Mutta asiaan: vuosi 2023. Mitä on luvassa?

Vuosi kulkee kolmannessa päivässään, mutta minä olen ehtinyt ottaa jo sellaisia askeleita, etten ikinä. Mutta samalla joudun pahoittelemaan: tarkennan tätä heti kun voin ja pystyn. Heti, kun minulla on jotakin konkreettista. Ensin pitää kuitenkin katsoa, kannattiko riski. Jos kannatti, lupaan kertoa koko huimasta matkasta. Ihmisistä, jotka ovat auttaneet. Mutta jos jotain olen joskus oppinut, niin sen, ettei hykerryttäviäkään asioita kannata jakaa heti. Riskit ovat olemassa, ja ne täytyy ensin ottaa ihan salassa.

Sen voin sanoa, etten nyt puhu kustannusdiilistä: romaani on edelleen arviossa ja sillä hyvä. Mutta romaaniin asia liittyy.

Ja tämä päivä on mennyt siinä salaisessa, ensimmäiset suuntaviivat on jo hahmoteltu, tänään lukkoon lyöty. Ja vaikka moni asia on vielä salaista, tämän ristiriidan ajattelin jakaa teidän kanssanne julkisesti. Nimittäin tässä jo hämärtyvässä työhuone-makuuhuoneessani tätä rustatessani ihmettelen, mistä ihmeestä minä löysin tämän rohkeuden. Että kun kirjoitan tätä tai kirjoitan väitöskirjaani, epäily seuraa minua alati. Epäily, joka tiukkaa herkeämättä, olenko minä hyvä, riittääkö tämä, entä jos kaikki epäonnistuu. Että miksi minä olen romaanin kanssa yhtäkkiä siinä tilanteessa, jossa otan kylmänviileän riskin eikä päätä paljoa palella?

Luulen, että vastaus on tähän lopulta aika yksinkertainen: minä elän ja hengitän romaaneja, kirjallisuutta. Kuten joskus täällä kuvasin, minä tahdon ja tarvitsen myös taiteellisen uran.

Luvassa on siis edelleen niin näytelmää, romaania kuin väitöskirjaakin. Ja kaiken välissä toivottavasti sivukaupalla luettua kirjallisuutta.

Tänä vuonna 20. päivänä tätä kuuta Älä irrotan ilmestymisestä tulee kuusi vuotta. Ja minä ajattelen tulevasta ja riskistäni samoin kuin Juha Tapio kirjoittaa laulussaan Ohikiitävää:

Pelätä ei saa / jos tahtoo milloinkaan / onnen saavuttaa.

Oikein hyvää tätä vuotta 2023!

Kata

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.