Tänään ajattelin, että romaaneissa ja politiikassa on väliin yllättävän paljon samaa. Sote-uudistus hyväksyttiin tänään vuosikymmenten väännön jälkeen – ja taivas kirjaimellisesti repesi. Kuin säiden valtias olisi dramaturgisesti sijoittanut ukonilmansa symboloimaan ideologisesti salamoinutta vääntöä.
Lue loppuun
Ja minä vielä toissa maanantaina olin huolissani, entä, jos jäänkin jumiin. Istuin terassilla, kertasin sisarelleni romaanini pääpiirteissään ja mietin, miten tässä käy.
Vajaa kahta viikkoa myöhemmin romaanikäsikirjoitukseni ensimmäinen editoitu versio oli kuitenkin valmis.
Lue loppuun
Eilisiä uutisia on edelleen hankala pukea sanoiksi. Yksinkertaisuudessaan kyse on tästä: sain kustantamosta käsikirjoitukseni takaisin perusteellisine kommentteineen. Palautteen perusteella näyttää siltä, että linjaeroja tekstin suhteen ei minun ja kustantamon välillä ole.
Lue loppuun
Kun uusi romaanikäsikirjoitukseni työnimellä Mistä kaikki alkoi valmistui, en kertonut projektista edes perheelleni. Sekä äitini, isäni ja siskoni lukivat uutisen Facebookista. Etenkin äidilleni järkytys oli melkoinen. ”Mua on nyt huijattu!” tuli toistetuksi moneen otteeseen, kun äiti sitten soitti.
Lue loppuun
Aloitetaan aivan alusta, vaikka tarina romaanikäsikirjoitukseni ensiversion takana saa osin jopa koomisia sävyjä.
Lue loppuun
Eräänä iltana pohdin, miten keskenään erilaisten todellisuuksien sisällä me elämme. Korona on saanut tuon kaiken näkyviin. Janan toisessa päässä on heitä, jotka kieltäytyvät maskeista ja samalla pelkäämästä, janan toisessa päässä meitä, jotka joutuvat fyysisten kontaktien keskelle tarvitessaan apua joka päivä, vaikka itse ei sitä haluaisi. Meitä, jotka tekevät kaikki mahdolliset ja mahdottomat toimet, että viheliäinen tauti ei leviäisi. Jonkun isoin huoli on, ettei kaikkea, mitä on jo tottunut tekemään, saakaan enää tehdä, toiset pelkäävät sairastuvansa työpaikallaan.
Lue loppuun
Otsikko on jykevä: vuosi vaihtui, on aika suunnata katse uuteen.
Vähän ennen joulua hyvästelin oppilaat ja opettajanarjen. En kokonaan, niin uskallan väittää, mutta päivätyönä kuitenkin. Vuoden alusta palasin jälleen apurahatutkijaksi väitöskirjani pariin.
Muita suunnitelmiakin on.
Lue loppuun
Lapsena jaoin ympärilläni olevat ihmiset kahtia: niihin, jotka ottivat minut tosissaan ja niihin, jotka eivät. En osannut sanallistaa tuota kahtiajakoa ennen varhaisteini-ikää; olin vain saanut tottua niihin aikuisiin, jotka äkkiä puhuivat kuin taaperoikäiselle minut nähdessään. Nopeasti opin tietämään, että ilmiö johtui vammastani – eritoten pyörätuolin käyttämisestä, joka kasvoi joillekin esteaidaksi aidolle kohtaamiselleni.
Lue loppuun
Luulin, että olen sanonut faktan ja fiktion suhteesta ja kaiken, mutta draamakäsiksen kohdalla päätin yrittää kerran vielä. Olen siis jo hyväksynyt sen, ettei faktan ja fiktion suhdetta voi selittää aukottomasti, mutta väitän, että minulla on siihen vielä yksi näkökulma.
Lue loppuun
Draamakäsikseni tarina alkoi kehittyä päässäni jo parisen vuotta sitten. Silloin hätkähdin Kynnys ry:n uutiskirjeessä lukemiani lukuja: kuinka moni vammainen ihminen – erityisesti vammainen nainen – on kokenut jonkinasteista lähisuhdeväkivaltaa. Samoja lukuja en Lue loppuun
