Esikoiskirjailijan elämää: Sävykäs rakkaus

Tällä hetkellä luen Minna Rytisalon vasta ilmestynyttä toista romaania Rouva C. Rouva C. on fiktiivinen kertomus nuoren Minna Canthin elämänvaiheista. Koska luen sähkökirjaa, en voi ilmoittaa teille sivunumeroa vaan ainoastaan prosentit: olen lukenut tähän mennessä 34 prosenttia, siis himpun verran reilun kolmanneksen, mutta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -romaani Tukholman kaupunginkirjastossa

Yllätykset ovat olleet kuluvana kesänä elämässäni erityisen suuria. Tuoreesta osteoporoosidiagnoosistani sain muistutuksen tänään, kun sain keskussairaalasta kirjeitse komennon sisätautilääkärin vastaanotolle ja laboratoriotutkimuksiin. Alkoi jännittää. Viime yönä uni jätti ilman tietoa kirjeestäkin noin kahden maissa yöllä, kroppa ja mieli pysyivät sinnikkäästi hereillä aamuun asti.

Osteoporoosista tulin lyödyksi ällikällä, mutta vähintään yhtä häkellyksissä olin täysin vastakkaisella tavalla viime sunnuntaina. Pohjustukseksi kerrottakoon, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Vammaisuuden monet sävyt

Vuosi vaihtui, ja aika rytinällä vaihtuikin. Olin jo rentouttavan uudenvuoden jälkeen kuin uudestisyntynyt ja ajattelin, jospa sairauskierteet jäisivät viimein ainakin hetkeksi taka-alalle. Eivät jääneet.

Kipu alkoi joulun alla hiljalleen helpottaa, ja tuntui, että joulu teki tehtävänsä: se rauhoitti jonkinlaisen Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Vastakohtaisuuksia

Maanantaina minua odotti vastakohtaisuuksien aamu. Seuraavaksi puhun kiertelemättä: jouduin ottamaan kipukohtauksiani varten tarkoitetun kohtauslääkkeen yötä vasten, koska selkäni ei katsellut hyvällä painavan gradukirjan nostelemista (selässä on nikama-, ranka- ja lihasrappeumaa ja virheasentoja, joten kipeytyminen ei suinkaan vaadi kivipaasia). Heräilin puolentoista tunnin välein, muutaman kerran tiheämminkin. Kuudelta päätin lopettaa nukkumisen. Ei mitään hyötyä. Avasin siviilimeilini Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ainut varma on muutos

No niin. Eilen jo Twitterissä kerroinkin, että olisi täällä blogin puolella ihan kerrottavaakin, mutta särky esti enemmän kirjoittamisen gradunteon jälkeen. Ja uutinen on tässä: kustannuspalvelu Type & Tell, jota kautta minäkin Älä irrota -romaanini julkaisin, lopettaa toimintansa joulukuussa.

Asiaan liittyy tietenkin paljon käytännön asioita, kuten Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Lauantain mietelmiä: Finlandia, kipu ja kirjallisuus

Eilen tuli perjantai, ja tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Itse koen olevani tietyllä tavalla jäävi kommentoimaan ehdokkaita, koska tänä vuonna osallistuin ensi kertaa myös itse, mutta sen kai voi aivan puolueettomasti sanoa, että ehdokaslista on kautta linjan hyvin yllättävä. Ja vaikka seuraava saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä joidenkin mielestä, olen jo pitkään harmitellut sitä, että naispuoliset kirjailijat Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Jännitystä ja ratkaisuja sekä ajatuksiani niistä

Pyydän anteeksi klikkiotsikolta vaikuttavaa merkinnän otsikkoa, sillä samalla tulee selitys: jos olisin esimerkiksi kirjoittanut tuohon suoraan, että Finlandia-jännitykseni on ohi, siitä olisi voinut saada väärän kuvan; ehdokkaat julkistetaan vasta perjantaina. Kuitenkin tiedän varmuudella, että ilmoitus ehdokkuudesta olisi pitänyt jo tulla, jos se olisi ollut tullakseen. Älä irrota -romaani ei ole ehdokkaiden joukossa.

Olihan tämä odotettavissa. Tiesin jo Finlandia-kisaan lähtiessäni, että mahdollisuuteni ehdolle ovat pienet. Valtava pettymys tämä ei missään tapauksessa ole, mutta kieltämättä harmittaa Älä irrota -romaanin puolesta pikkuisen. Erityisesti siksi, että olisin tahtonut erityisesti sen teemoista kivun ja vammaisuuden suuren yleisön tietoisuuteen ja tapetille. Haikeutta itselleni nousee lisäksi vähän siitä, että en tiedä, milloin minun on seuraavaksi kisaan mahdollista osallistua – Finlandia-fanille se on niin iso juttu, vaikka mikään palkinto ei yksin romaanin arvoa määrittelekään, saati ole pelkästään syy kirjoittaa, tietenkään. Joka tapauksessa uutta romaania ei ole missään nimessä tulossa ensi vuonna. Vuosi 2019 on myös kysymysmerkki, sillä haluaisin opintoni valmiiksi, mutta tällä hetkellä(kin) opiskelu on jatkuvaa tasapainottelua sairauslomien ja opintojen välillä. Siksi on tehtävä painotuksia, ja päähuomioni on nyt muutaman hetken ainakin opiskelussa. Kirjoittamista en missään vaiheessa edes pysty jättämään kokonaan. Uusi teksti valmistuu omalla painollaan, vaikka saattaa hyvin olla, että kiskaisen luotto-ohjaajiani hihasta melko piankin, jotta saisin lisätukea vielä hauraalle synopsisidealleni. Liuskoja tekstissä on vielä alle 20.

Runeberg-ehdokkaita ei ole vielä julkistettu, joten se on vielä kohdaltani ratkeamatta. Runebergiin lähdin melko samoin odotuksin kuin Finlandiaankin, eli uteliain mielin katsomaan, mitä tuleman pitää.

Mutta jotenkin Finlandia-matkastani muodostui myös seikkailu, vaikka en olekaan ehdokaslistalla. Se oli aivan omanlaisensa, minulle uusi prosessi. Juuri nyt ajattelen lämmöllä muun muassa toimitustiimiäni ja muuta tukijoukkoani. Olen kokenut Älä irrota -romaanin kanssa niin paljon, vaikka Finlandia-ehdokkuus jäi nyt saamatta. Se kaikki on myös toimitustiimini ja tukijoukkojeni ansiota.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -romaani ja kirjoittajan peili

Hotkautin äsken alas tulikuuman teen. Pedantti opiskelija minussa laittoi äsken tentin blogimerkinnän edelle. Kohta vastaanotan nk. kummikissani, siskonkissa Nellin, hoitoon – ja ehkä luemme Nellin kanssa hieman lisää, ja tietenkin kirjoitamme tätä. 🙂

Tänään ilmestyi myös HS Teema, jossa olen mukana artikkelissa Lue loppuun