Huomenna kirjallinen esikoislapseni, esikoisromaanini Älä irrota, täyttää jo viisi vuotta! Ja mitä pidemmälle vuosia kuluu, sitä tarkemmaksi historiakin jo piirtyy. Näkee selvemmin, mikä johti mistä mihin.
Lue loppuun
Lapsena jaoin ympärilläni olevat ihmiset kahtia: niihin, jotka ottivat minut tosissaan ja niihin, jotka eivät. En osannut sanallistaa tuota kahtiajakoa ennen varhaisteini-ikää; olin vain saanut tottua niihin aikuisiin, jotka äkkiä puhuivat kuin taaperoikäiselle minut nähdessään. Nopeasti opin tietämään, että ilmiö johtui vammastani – eritoten pyörätuolin käyttämisestä, joka kasvoi joillekin esteaidaksi aidolle kohtaamiselleni.
Lue loppuun
Olen enenevissä määrin törmännyt etenkin sosiaalisessa mediassa käsitteeseen ”erityislapsi”. Se näyttää yleistyneen voimalla ja onkin eittämättä helposti mieleen jäävä kattotermi: sillä ilmaistaan, että lapsella on jonkin tavanomaisesta poikkeava ominaisuus tai ominaisuuksia.
Silti ”erityislapsi” väliin kalskahtaa korviini. Se on toki käsitteenä paljon pehmeämpi kuin vaikkapa suoraan diagnoosiin pohjaava tyypittely Lue loppuun
Lämmin muisto Älä irrota -romaanin julkaisujuhlasta kaksi vuotta sitten.
Tammikuun 20. päivä kaksi vuotta sitten aloitti ajanlaskuni alusta. Esikoisromaanini Älä irrota ilmestyi, ja ounailinkin etukäteen, että kaikki varmasti muuttuisi. En aavistanut rehellisesti kuitenkaan, että Lue loppuun
Tällä hetkellä luen Minna Rytisalon vasta ilmestynyttä toista romaania Rouva C. Rouva C. on fiktiivinen kertomus nuoren Minna Canthin elämänvaiheista. Koska luen sähkökirjaa, en voi ilmoittaa teille sivunumeroa vaan ainoastaan prosentit: olen lukenut tähän mennessä 34 prosenttia, siis himpun verran reilun kolmanneksen, mutta Lue loppuun
Yllätykset ovat olleet kuluvana kesänä elämässäni erityisen suuria. Tuoreesta osteoporoosidiagnoosistani sain muistutuksen tänään, kun sain keskussairaalasta kirjeitse komennon sisätautilääkärin vastaanotolle ja laboratoriotutkimuksiin. Alkoi jännittää. Viime yönä uni jätti ilman tietoa kirjeestäkin noin kahden maissa yöllä, kroppa ja mieli pysyivät sinnikkäästi hereillä aamuun asti.
Osteoporoosista tulin lyödyksi ällikällä, mutta vähintään yhtä häkellyksissä olin täysin vastakkaisella tavalla viime sunnuntaina. Pohjustukseksi kerrottakoon, että Lue loppuun
No niin. Edellinen merkintä rikkoi kaikki ennätykseni: se on saanut 1805 näyttökertaa, lisäksi sain useita uusia seuraajia. En kuitenkaan edes linkitä tai puhu asiasta seuraavaa kappaletta enempää. Se tekee jotenkin niin kipeää. Kuvaavaa on, että pari päivää julkaisun jälkeen tunsin jopa Lue loppuun
Vuosi vaihtui, ja aika rytinällä vaihtuikin. Olin jo rentouttavan uudenvuoden jälkeen kuin uudestisyntynyt ja ajattelin, jospa sairauskierteet jäisivät viimein ainakin hetkeksi taka-alalle. Eivät jääneet.
Kipu alkoi joulun alla hiljalleen helpottaa, ja tuntui, että joulu teki tehtävänsä: se rauhoitti jonkinlaisen Lue loppuun
Maanantaina minua odotti vastakohtaisuuksien aamu. Seuraavaksi puhun kiertelemättä: jouduin ottamaan kipukohtauksiani varten tarkoitetun kohtauslääkkeen yötä vasten, koska selkäni ei katsellut hyvällä painavan gradukirjan nostelemista (selässä on nikama-, ranka- ja lihasrappeumaa ja virheasentoja, joten kipeytyminen ei suinkaan vaadi kivipaasia). Heräilin puolentoista tunnin välein, muutaman kerran tiheämminkin. Kuudelta päätin lopettaa nukkumisen. Ei mitään hyötyä. Avasin siviilimeilini Lue loppuun
No niin. Eilen jo Twitterissä kerroinkin, että olisi täällä blogin puolella ihan kerrottavaakin, mutta särky esti enemmän kirjoittamisen gradunteon jälkeen. Ja uutinen on tässä: kustannuspalvelu Type & Tell, jota kautta minäkin Älä irrota -romaanini julkaisin, lopettaa toimintansa joulukuussa.
Asiaan liittyy tietenkin paljon käytännön asioita, kuten Lue loppuun
Kata Melander 