Esikoiskirjailijan elämää: Lauantain mietelmiä: Finlandia, kipu ja kirjallisuus

Eilen tuli perjantai, ja tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Itse koen olevani tietyllä tavalla jäävi kommentoimaan ehdokkaita, koska tänä vuonna osallistuin ensi kertaa myös itse, mutta sen kai voi aivan puolueettomasti sanoa, että ehdokaslista on kautta linjan hyvin yllättävä. Ja vaikka seuraava saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä joidenkin mielestä, olen jo pitkään harmitellut sitä, että naispuoliset kirjailijat Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Jännitystä ja ratkaisuja sekä ajatuksiani niistä

Pyydän anteeksi klikkiotsikolta vaikuttavaa merkinnän otsikkoa, sillä samalla tulee selitys: jos olisin esimerkiksi kirjoittanut tuohon suoraan, että Finlandia-jännitykseni on ohi, siitä olisi voinut saada väärän kuvan; ehdokkaat julkistetaan vasta perjantaina. Kuitenkin tiedän varmuudella, että ilmoitus ehdokkuudesta olisi pitänyt jo tulla, jos se olisi ollut tullakseen. Älä irrota -romaani ei ole ehdokkaiden joukossa.

Olihan tämä odotettavissa. Tiesin jo Finlandia-kisaan lähtiessäni, että mahdollisuuteni ehdolle ovat pienet. Valtava pettymys tämä ei missään tapauksessa ole, mutta kieltämättä harmittaa Älä irrota -romaanin puolesta pikkuisen. Erityisesti siksi, että olisin tahtonut erityisesti sen teemoista kivun ja vammaisuuden suuren yleisön tietoisuuteen ja tapetille. Haikeutta itselleni nousee lisäksi vähän siitä, että en tiedä, milloin minun on seuraavaksi kisaan mahdollista osallistua – Finlandia-fanille se on niin iso juttu, vaikka mikään palkinto ei yksin romaanin arvoa määrittelekään, saati ole pelkästään syy kirjoittaa, tietenkään. Joka tapauksessa uutta romaania ei ole missään nimessä tulossa ensi vuonna. Vuosi 2019 on myös kysymysmerkki, sillä haluaisin opintoni valmiiksi, mutta tällä hetkellä(kin) opiskelu on jatkuvaa tasapainottelua sairauslomien ja opintojen välillä. Siksi on tehtävä painotuksia, ja päähuomioni on nyt muutaman hetken ainakin opiskelussa. Kirjoittamista en missään vaiheessa edes pysty jättämään kokonaan. Uusi teksti valmistuu omalla painollaan, vaikka saattaa hyvin olla, että kiskaisen luotto-ohjaajiani hihasta melko piankin, jotta saisin lisätukea vielä hauraalle synopsisidealleni. Liuskoja tekstissä on vielä alle 20.

Runeberg-ehdokkaita ei ole vielä julkistettu, joten se on vielä kohdaltani ratkeamatta. Runebergiin lähdin melko samoin odotuksin kuin Finlandiaankin, eli uteliain mielin katsomaan, mitä tuleman pitää.

Mutta jotenkin Finlandia-matkastani muodostui myös seikkailu, vaikka en olekaan ehdokaslistalla. Se oli aivan omanlaisensa, minulle uusi prosessi. Juuri nyt ajattelen lämmöllä muun muassa toimitustiimiäni ja muuta tukijoukkoani. Olen kokenut Älä irrota -romaanin kanssa niin paljon, vaikka Finlandia-ehdokkuus jäi nyt saamatta. Se kaikki on myös toimitustiimini ja tukijoukkojeni ansiota.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -romaani ja kirjoittajan peili

Hotkautin äsken alas tulikuuman teen. Pedantti opiskelija minussa laittoi äsken tentin blogimerkinnän edelle. Kohta vastaanotan nk. kummikissani, siskonkissa Nellin, hoitoon – ja ehkä luemme Nellin kanssa hieman lisää, ja tietenkin kirjoitamme tätä. 🙂

Tänään ilmestyi myös HS Teema, jossa olen mukana artikkelissa Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kivusta ja sankaruudesta

Sain tänään kirjallisuuden sivuaineopintoni päätökseen. Jäljellä minulla on enää pääaineeni suomen kielen syventäviä opintoja sekä se kuuluisa gradu.

Se tuntui surrealistiselta, humalluttavalta. Saada jotakin valmiiksi. Olla oikeasti askeleen lähempänä maisteriutta.

Surrealistisuuden tunnettani lisäsi eniten, että oli pelottavan lähellä, etten olisi tähän tenttiin pystynyt osallistumaankaan.

***

Seuraava saattaa kuulostaa todella hullulta, mutta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kirja ei lähde naisesta

Nyt kofeiininhuuruisessa tenttiinvalmistautumiskuplassa tuntuu oudolta ajatella, että viime vuonna vastaavaan aikaan esikoisromaaniprojekti oli käynnissä jo täyttä päätä – ja kalenteri oli täynnä romaanin osalta aina vuoden viimeisiin päiviin asti. Se herätti oudon tunteen. Toden totta. Heitin esikoisromaanin tuotantoblogiin, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ei kiire vaan jotakin muuta

Luin Älä irrota -esikoisromaanini käsikirjoitusta paitsi editointikierrosten välissä, myös lopun oikoluku- ja taittovaiheessa. Joskus ennen esiintymistä saatan silmäillä tiettyjä avainkohtia, jotta ne olisivat aivan tuoreessa muistissa. Mutta joka lukukerralla havaitsen kiintymykseni tekstiin – se tuntuu yhtä aikaa oudolta ja hämmentävältä, joskus se satuttaakin. Alaston kivunkuvaus saa muistamaan esimerkiksi kivun kaikessa rujoudessaan.

Mutta miksi on niin Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Välitilassa

Heh. Esikoisromaanini julkaisemisesta on vielä ensi tiistainkin jälkeen vasta melkein puoli vuotta, mutta kuka nyt kuukauden tarkkuudella laskuissa pysyisi. 🙂

Välitila on epäilyksettä klisee, mutta ehkä se kuvaa arkeani nyt kaikkein parhaiten: terveyteni on välitilassa samoin kuin opintoni, uusi tekstini tai tulevaisuudensuunnitelmani. Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Puoli vuotta Älä irrota -esikoisromaanini julkaisusta – miltä näyttää juuri nyt?

Tajusin tänään lounaalla, että Älä irrota -romaanini julkaisusta tulee kuluneeksi ensi tiistaina tasan puoli vuotta. Se herättää paljon erilaisia tunteita – ylpeyttä, helpotuksenhuokausta, jännitystä jatkosta. Moniin asioihin olin kirja-alaa tiivisti seuranneena ja romaanin tekemisen aikana hyvin informoituna osannut varautua, mutta ehkä yhtä moni asia sittenkin yllätti.

Kustannustapani on kokonaisuutena Lue loppuun