Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -romaani ja kirjoittajan peili

Hotkautin äsken alas tulikuuman teen. Pedantti opiskelija minussa laittoi äsken tentin blogimerkinnän edelle. Kohta vastaanotan nk. kummikissani, siskonkissa Nellin, hoitoon – ja ehkä luemme Nellin kanssa hieman lisää, ja tietenkin kirjoitamme tätä. 🙂

Tänään ilmestyi myös HS Teema, jossa olen mukana artikkelissa Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kivusta ja sankaruudesta

Sain tänään kirjallisuuden sivuaineopintoni päätökseen. Jäljellä minulla on enää pääaineeni suomen kielen syventäviä opintoja sekä se kuuluisa gradu.

Se tuntui surrealistiselta, humalluttavalta. Saada jotakin valmiiksi. Olla oikeasti askeleen lähempänä maisteriutta.

Surrealistisuuden tunnettani lisäsi eniten, että oli pelottavan lähellä, etten olisi tähän tenttiin pystynyt osallistumaankaan.

***

Seuraava saattaa kuulostaa todella hullulta, mutta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kirja ei lähde naisesta

Nyt kofeiininhuuruisessa tenttiinvalmistautumiskuplassa tuntuu oudolta ajatella, että viime vuonna vastaavaan aikaan esikoisromaaniprojekti oli käynnissä jo täyttä päätä – ja kalenteri oli täynnä romaanin osalta aina vuoden viimeisiin päiviin asti. Se herätti oudon tunteen. Toden totta. Heitin esikoisromaanin tuotantoblogiin, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ei kiire vaan jotakin muuta

Luin Älä irrota -esikoisromaanini käsikirjoitusta paitsi editointikierrosten välissä, myös lopun oikoluku- ja taittovaiheessa. Joskus ennen esiintymistä saatan silmäillä tiettyjä avainkohtia, jotta ne olisivat aivan tuoreessa muistissa. Mutta joka lukukerralla havaitsen kiintymykseni tekstiin – se tuntuu yhtä aikaa oudolta ja hämmentävältä, joskus se satuttaakin. Alaston kivunkuvaus saa muistamaan esimerkiksi kivun kaikessa rujoudessaan.

Mutta miksi on niin Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Välitilassa

Heh. Esikoisromaanini julkaisemisesta on vielä ensi tiistainkin jälkeen vasta melkein puoli vuotta, mutta kuka nyt kuukauden tarkkuudella laskuissa pysyisi. 🙂

Välitila on epäilyksettä klisee, mutta ehkä se kuvaa arkeani nyt kaikkein parhaiten: terveyteni on välitilassa samoin kuin opintoni, uusi tekstini tai tulevaisuudensuunnitelmani. Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Puoli vuotta Älä irrota -esikoisromaanini julkaisusta – miltä näyttää juuri nyt?

Tajusin tänään lounaalla, että Älä irrota -romaanini julkaisusta tulee kuluneeksi ensi tiistaina tasan puoli vuotta. Se herättää paljon erilaisia tunteita – ylpeyttä, helpotuksenhuokausta, jännitystä jatkosta. Moniin asioihin olin kirja-alaa tiivisti seuranneena ja romaanin tekemisen aikana hyvin informoituna osannut varautua, mutta ehkä yhtä moni asia sittenkin yllätti.

Kustannustapani on kokonaisuutena Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Finlandia-palkinnot: oman osallistumiseni alussa sekä perustietoa osallistumisesta

No niin! Tämä on asia, josta iloitsen jatkuvasti: omasta Finlandia-palkintokisaan osallistumisestani, vaikka mahdollisuuteni ehdolle saatikka voittaa ovat hyvin pienet. Ehkä urheilutermejä käyttäen voisin sanoa näin, että nyt lähdetään hakemaan kokemuksia. 😀 Ja jos nimi jää palkintoraadin mieleen, vaikka ehdolle ei pääsisikään, aina parempi. Kun tällaisia pieniä unelmia, kuten Lue loppuun