Esikoiskirjailijan elämää: Vastakohtaisuuksia

Maanantaina minua odotti vastakohtaisuuksien aamu. Seuraavaksi puhun kiertelemättä: jouduin ottamaan kipukohtauksiani varten tarkoitetun kohtauslääkkeen yötä vasten, koska selkäni ei katsellut hyvällä painavan gradukirjan nostelemista (selässä on nikama-, ranka- ja lihasrappeumaa ja virheasentoja, joten kipeytyminen ei suinkaan vaadi kivipaasia). Heräilin puolentoista tunnin välein, muutaman kerran tiheämminkin. Kuudelta päätin lopettaa nukkumisen. Ei mitään hyötyä. Avasin siviilimeilini Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Lauantain mietelmiä: Finlandia, kipu ja kirjallisuus

Eilen tuli perjantai, ja tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Itse koen olevani tietyllä tavalla jäävi kommentoimaan ehdokkaita, koska tänä vuonna osallistuin ensi kertaa myös itse, mutta sen kai voi aivan puolueettomasti sanoa, että ehdokaslista on kautta linjan hyvin yllättävä. Ja vaikka seuraava saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä joidenkin mielestä, olen jo pitkään harmitellut sitä, että naispuoliset kirjailijat Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Lääke ja vastalääke; kipu, läheisyys ja kosketus

Voi, kunpa osaisin edes jotenkin sanallistaa, mitä päässäni nyt liikkuu. Seuraavaksi yritän:

Olen sikäli harvinaisessa tilanteessa, että kipukohtaukseni (tai kohta voinee puhua jo kipujaksosta) täyttää huomenna viikon. Nykyisin nimittäin kohtaukseni ovat yleensä talttuneet 2–4 päivässä, mutta kipusairauteni alussa Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: ”Sopiiko tämä miehillekin?” Kirjallisuuden valintaperusteista

Havahduin eilen hämmästykseen.

Törmäsin henkilökohtaisella Facebook-tililläni päivitykseen, jossa ystäväni suositteli erästä naisen kirjoittamaa teosta (ei omaani). Alla kommentoija kyseli, sopiiko kirja miehillekin.

Ystäväni vastasi, totta kai sopii. En puuttunut keskusteluun, mutta se veti minut mietteliääksi: onko kirjailijan sukupuoli todella valintaperuste?

Sillä jos on, ollaan Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kirjoittaja etsii

Facebookissa kiersi varmaan vuodenpäivät sitten hupaisa statuspeli, joka, sangen yllättävää kyllä, palaa aika ajoin mieleeni. Säännöt menevät seuraavasti: statuksen päivittäneen Facebook-kaverit luonnehtivat statuksen tehnyttä henkilöä kommentoimalla alle vain yhden sanan. Tämän sanan tulee kuitenkin alkaa sukunimen toisella kirjaimella.

Kieli-ihmiselle peli kuulosti hauskalta. Tein päivityksen. Tein sen henkilökohtaiselle tililleni, mutta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Mitä minä voin tehdä?

Viime perjantai oli sysimusta. Olen kiitollinen, että väsymys esti minua suunnitellusti lähtemästä keskustaan ja Turun taidemuseoon, sillä muuten olisin ollut lähempänä tapahtumapaikkaa, huonolla tuurilla ihan liki, jos olisin poikennut esimerkiksi Kauppakeskus Hansaan ihan Kauppatorin kupeeseen. Tänään kauppareissulla jo pahimman viikonlopun järkytyksen laannuttua ajattelin, että tällaisena aikana sopisi vähän nykyistä enemmänkin mielikuvitusta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Pelon äärellä, rakkaus ympärillä

Viime torstaina seurasin hämmentynein mielin edesmenneen presidentti Koiviston hautajaisia.

Kuten siskoni asian tiivisti, hämmentävän tilanteesta teki jo se, että ylipäänsä seuraa jonkun hautajaisia televisiosta. Kipulääkityksen säätäminen teki minut hirveän huonovointiseksi, mutta kroonisesti kaikesta kiinnostuneena googlasin ja katsoin presidentti Koivistosta kaiken mahdollisen – ja vaikutuin, Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Seksi ja seksuaalisuus, kirjailijan koetinkivet

Antoisa Helsinki-päivä on nyt takana. Videotervehdykseni ja haastatteluni ilmestyy Suomen Kipu ry:n verkkosivuilla ja somessa luultavasti ensi viikolla. Kävimme eilen pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun Älä irrota -romaanin teemoista. Esiin nousi luonnollisesti kipu, mutta sain kiitosta lisäksi seksin, seksuaalisuuden, halun ja himon, ansiokkaasta kuvauksesta. Siitä olen saanut kiitosta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Sain roolin, johon en mahdu – nainen, vammainen

Tämän tekstin piti alun perin odottaa tiistain vakiomerkintää, mutta nyt se vaati saada tulla kirjoitetuksi. Karjalaisen lehtikritiikki palautti minut esikoisromaaniprojektin alkupisteeseen. Siihen, miksi koko romaanin kirjoitin. Yhdentoistasivun temaattiseen pohdintaan, ”läksyihin”, joilla toinen kustannustoimittajistani aloitti yhteistyömme.

Ja minä kirjoitin Word-dokumenttiin: ”Haluaisin, että myös vammainen nainen olisi naisena täysi.”

Huomasin, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kun kirjailija kohtaa kirjansa: faktaa ja fiktiota

”Kuinka paljon Saarassa on sinua?”

”Kuinka paljon romaanissa on faktaa?”

Nämä ovat (valitettavan) usein ensimmäisiä kysymyksiä, joita minulle esitetään. Ohitan ne yleensä melko nopeasti, sillä fiktioon on tarkoituksellista keskittyä itsessään, vaikka uteliaisuus on ymmärrettävää.

Mutta onhan toki näinkin: Fiktio ei synny tyhjyydessä. Se ottaa Lue loppuun