Maanantaina minua odotti vastakohtaisuuksien aamu. Seuraavaksi puhun kiertelemättä: jouduin ottamaan kipukohtauksiani varten tarkoitetun kohtauslääkkeen yötä vasten, koska selkäni ei katsellut hyvällä painavan gradukirjan nostelemista (selässä on nikama-, ranka- ja lihasrappeumaa ja virheasentoja, joten kipeytyminen ei suinkaan vaadi kivipaasia). Heräilin puolentoista tunnin välein, muutaman kerran tiheämminkin. Kuudelta päätin lopettaa nukkumisen. Ei mitään hyötyä. Avasin siviilimeilini Lue loppuun
Avainsana: Finlandia-palkintokisa
Esikoiskirjailijan elämää: Lauantain mietelmiä: Finlandia, kipu ja kirjallisuus
Eilen tuli perjantai, ja tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Itse koen olevani tietyllä tavalla jäävi kommentoimaan ehdokkaita, koska tänä vuonna osallistuin ensi kertaa myös itse, mutta sen kai voi aivan puolueettomasti sanoa, että ehdokaslista on kautta linjan hyvin yllättävä. Ja vaikka seuraava saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä joidenkin mielestä, olen jo pitkään harmitellut sitä, että naispuoliset kirjailijat Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Jännitystä ja ratkaisuja sekä ajatuksiani niistä
Pyydän anteeksi klikkiotsikolta vaikuttavaa merkinnän otsikkoa, sillä samalla tulee selitys: jos olisin esimerkiksi kirjoittanut tuohon suoraan, että Finlandia-jännitykseni on ohi, siitä olisi voinut saada väärän kuvan; ehdokkaat julkistetaan vasta perjantaina. Kuitenkin tiedän varmuudella, että ilmoitus ehdokkuudesta olisi pitänyt jo tulla, jos se olisi ollut tullakseen. Älä irrota -romaani ei ole ehdokkaiden joukossa.
Olihan tämä odotettavissa. Tiesin jo Finlandia-kisaan lähtiessäni, että mahdollisuuteni ehdolle ovat pienet. Valtava pettymys tämä ei missään tapauksessa ole, mutta kieltämättä harmittaa Älä irrota -romaanin puolesta pikkuisen. Erityisesti siksi, että olisin tahtonut erityisesti sen teemoista kivun ja vammaisuuden suuren yleisön tietoisuuteen ja tapetille. Haikeutta itselleni nousee lisäksi vähän siitä, että en tiedä, milloin minun on seuraavaksi kisaan mahdollista osallistua – Finlandia-fanille se on niin iso juttu, vaikka mikään palkinto ei yksin romaanin arvoa määrittelekään, saati ole pelkästään syy kirjoittaa, tietenkään. Joka tapauksessa uutta romaania ei ole missään nimessä tulossa ensi vuonna. Vuosi 2019 on myös kysymysmerkki, sillä haluaisin opintoni valmiiksi, mutta tällä hetkellä(kin) opiskelu on jatkuvaa tasapainottelua sairauslomien ja opintojen välillä. Siksi on tehtävä painotuksia, ja päähuomioni on nyt muutaman hetken ainakin opiskelussa. Kirjoittamista en missään vaiheessa edes pysty jättämään kokonaan. Uusi teksti valmistuu omalla painollaan, vaikka saattaa hyvin olla, että kiskaisen luotto-ohjaajiani hihasta melko piankin, jotta saisin lisätukea vielä hauraalle synopsisidealleni. Liuskoja tekstissä on vielä alle 20.
Runeberg-ehdokkaita ei ole vielä julkistettu, joten se on vielä kohdaltani ratkeamatta. Runebergiin lähdin melko samoin odotuksin kuin Finlandiaankin, eli uteliain mielin katsomaan, mitä tuleman pitää.
Mutta jotenkin Finlandia-matkastani muodostui myös seikkailu, vaikka en olekaan ehdokaslistalla. Se oli aivan omanlaisensa, minulle uusi prosessi. Juuri nyt ajattelen lämmöllä muun muassa toimitustiimiäni ja muuta tukijoukkoani. Olen kokenut Älä irrota -romaanin kanssa niin paljon, vaikka Finlandia-ehdokkuus jäi nyt saamatta. Se kaikki on myös toimitustiimini ja tukijoukkojeni ansiota.
*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
Esikoiskirjailijan elämää: Ja äkkiä onkin marraskuu
Hyvää marraskuuta. Kiputilani on kestänyt tänään jo yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa, joten pakko myöntää, että ajatukseni ovat melko hajanaisia. Lepo on kuulunut arkeeni vahvasti, ja on hankala koota ajatuksia, mutta tahdon silti tulla kertomaan tänne kuulumisia. Dialogi lukijoiden kanssa on aina raikastavaa ja omaa ajattelua haastavaa. Yksi monista lempiasioistani tässä työssä.
Marraskuu on ollut minulle myös nyt jo perinteisesti lukukuu. Koko marraskuuni on pyhitetty nimittäin lukuhaasteelle (tapahtumaan voit Facebookissa liittyä tästä). Ideana on lukea vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä. Mainio tapa juurruttaa lukemista pienin annoksin osaksi jokapäiväistä elämää, jos kirjat ovat päässeet syrjään vaikkapa syyskiireiden tieltä. Huomaa, että vaikka kirjaan ei ole aikaa uppoutua tunneiksi, pieni piipahduskin fiktion tai tiedon maailmassa tekee hyvää. Oman lukuhaasteeni aloitin Karo Hämäläisen Yksin-romaanilla. Koska kiputila ei salli perinteistä lukemista, sovellan haastetta: kuuntelen äänikirjaa vähintään puoli tuntia.
Ensi viikolla kirja-alan kattila kuumenee, kun Finlandia-palkintoehdokkaita aletaan julkistaa kategoria kerrallaan. Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat julkistetaan ensi perjantaina. Kyllähän jännitys jo kirjojen puolesta kuplii. En ole vieläkään tajunnut oikein kunnolla, että osallistuin itse. Pidän itseäni edelleen vanhana Finlandia-penkkiurheilijana, vaikka tänä vuonna olin jo lähtöviivalla. Silti teen penkkiurheilijan roolissa veikkauksen: Rosa Liksom, Kjell Westö, Miki Liukkonen, Tiina Laitila Kälvemark ja Selja Ahava ovat mielestäni kirjoineen vahvoilla.
Itseäni en tohdi kuitenkaan veikata, vaikka varmasti jokainen osallistuja ehdokkuutta kohdalleen toivookin. 🙂
Nyt kutsuu lepo. Luotan silti marraskuuhun, sillä tähän kuukauteen liittyy lämpimiä ja tärkeitä muistoja.
Ehkä kipunikin niiden nimessä kohta luovuttaa. Toivotaan niin.
*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
Esikoiskirjailijan elämää: F niin kuin onni, ja tulevan suuntaviivoja
Köyhdyin kirjaimellisesti euforian vallassa keskiviikkona, kun Älä irrota -romaanin Finlandia-palkintokisan osallistumismaksu, 85 euroa, tuli maksetuksi. Minkään rahan menettäminen ei ole kuunaan tuntunut niin Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Uusi teksti, tuoreet sanat, epävarma maailma
Kirjoittajan elämässä ulkokirjallinen vaikuttaa aina kirjalliseen. Valitettavasti huonot uutiset eivät henkilökohtaisen elämäni puolella tosiaan jääneet vain toukokuun alkuun. Sain vielä ainakin asteen synkemmän sävyn koko uutiskirjoon.
Eikä minulla ole siksi ollut oikein sanoja, ei täällä eikä fiktion puolella. Olen etsinyt sanoja uuteen käsikirjoitukseeni Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Ikimuistoinen päivä
Toinen kuudetta kaksituhattaseitsemäntoista. Kaksi elämän osa-aluetta: henkilökohtainen ja työ. Ensimäisessä vihmoo voimalla. Viikko täynnä raskaita huokauksia, ne ovat vakavampia kuin kuukausiin. Suru on kunniavieras toisinaan iltaisin. Kyllä kaikesta selviää, ehkä.
Sitten on vain yksi postipäivä, Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Finlandia-palkinnot: oman osallistumiseni alussa sekä perustietoa osallistumisesta
No niin! Tämä on asia, josta iloitsen jatkuvasti: omasta Finlandia-palkintokisaan osallistumisestani, vaikka mahdollisuuteni ehdolle saatikka voittaa ovat hyvin pienet. Ehkä urheilutermejä käyttäen voisin sanoa näin, että nyt lähdetään hakemaan kokemuksia. 😀 Ja jos nimi jää palkintoraadin mieleen, vaikka ehdolle ei pääsisikään, aina parempi. Kun tällaisia pieniä unelmia, kuten Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Finlandia-palkintokisa ja se tavallinen tarina

Älä irrota -romaani.