Esikoiskirjailijan elämää: Suon silmässä

SISÄLTÖVAROITUS: Tämä teksti käsittelee mm. itsetuhoisuutta. Jos aihe ahdistaa sinua, älä lue pidemmälle.

Edellisviikon keskiviikkona poistin Twitter-tilini. Minua alkoi ahdistaa oma ahdistukseni. Kirjoitin romaania rivin ja korjasin joka sanasta kirjoitusvirheen. Ajatus katkesi helposti. Tuntui, että olin nurkassa.

Pahempaa oli tulossa.

Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ehkä sanojen ääreltä löydän taas, kuka olen

Fiktiivisistä teksteistä on usein helppo erottaa kehityskulkuja. Asioita ns. istutetaan tarinaan, toisin sanoen katsotaan hyvin tarkasti, missä kohtaa kulku kohti haluttua pistettä alkaa. Usein näitä kulkuja koetetaan vähän häivyttää, jotta ne eivät aukeaisi lukijalle liian selkeästi, mutta kun teksti on kuitenkin artefaktinen, tekemällä rakennettu, etenkin harjaantunut silmä nuo kehityskulut helposti erottaa.

Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ympyrä sulkeutuu: tätäkin romaanikäsikirjoitusta siivittää kesä

Eilisiä uutisia on edelleen hankala pukea sanoiksi. Yksinkertaisuudessaan kyse on tästä: sain kustantamosta käsikirjoitukseni takaisin perusteellisine kommentteineen. Palautteen perusteella näyttää siltä, että linjaeroja tekstin suhteen ei minun ja kustantamon välillä ole.

Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Lähellä tekstiä, lähellä kirjailijaa

Kun uusi romaanikäsikirjoitukseni työnimellä Mistä kaikki alkoi valmistui, en kertonut projektista edes perheelleni. Sekä äitini, isäni ja siskoni lukivat uutisen Facebookista. Etenkin äidilleni järkytys oli melkoinen. ”Mua on nyt huijattu!” tuli toistetuksi moneen otteeseen, kun äiti sitten soitti.

Lue loppuun