SISÄLTÖVAROITUS: Tämä teksti käsittelee mm. itsetuhoisuutta. Jos aihe ahdistaa sinua, älä lue pidemmälle.
Edellisviikon keskiviikkona poistin Twitter-tilini. Minua alkoi ahdistaa oma ahdistukseni. Kirjoitin romaania rivin ja korjasin joka sanasta kirjoitusvirheen. Ajatus katkesi helposti. Tuntui, että olin nurkassa.
Pahempaa oli tulossa.
Lue loppuun
Romaanikirjoittamisen mestarikurssi alkoi viime lauantaina. Romaania olen editoinutkin jo yhden osan verran (päätin tähän versioon uutuutena jakaa tekstin osiin), mutta selvää on, että vielä kuljetaan alkutaivalta tekstin kanssa.
Lue loppuun
Fiktiivisistä teksteistä on usein helppo erottaa kehityskulkuja. Asioita ns. istutetaan tarinaan, toisin sanoen katsotaan hyvin tarkasti, missä kohtaa kulku kohti haluttua pistettä alkaa. Usein näitä kulkuja koetetaan vähän häivyttää, jotta ne eivät aukeaisi lukijalle liian selkeästi, mutta kun teksti on kuitenkin artefaktinen, tekemällä rakennettu, etenkin harjaantunut silmä nuo kehityskulut helposti erottaa.
Lue loppuun
Kävi niin kuin monesti elämässäni käy: vaikka yksityiselämässäni olisi jos minkämoista turbulenssia, fiktio pitää minut kasassa, hengissä.
Lue loppuun
Huomenna kirjallinen esikoislapseni, esikoisromaanini Älä irrota, täyttää jo viisi vuotta! Ja mitä pidemmälle vuosia kuluu, sitä tarkemmaksi historiakin jo piirtyy. Näkee selvemmin, mikä johti mistä mihin.
Lue loppuun
Ja minä vielä toissa maanantaina olin huolissani, entä, jos jäänkin jumiin. Istuin terassilla, kertasin sisarelleni romaanini pääpiirteissään ja mietin, miten tässä käy.
Vajaa kahta viikkoa myöhemmin romaanikäsikirjoitukseni ensimmäinen editoitu versio oli kuitenkin valmis.
Lue loppuun
Eilisiä uutisia on edelleen hankala pukea sanoiksi. Yksinkertaisuudessaan kyse on tästä: sain kustantamosta käsikirjoitukseni takaisin perusteellisine kommentteineen. Palautteen perusteella näyttää siltä, että linjaeroja tekstin suhteen ei minun ja kustantamon välillä ole.
Lue loppuun
Kun uusi romaanikäsikirjoitukseni työnimellä Mistä kaikki alkoi valmistui, en kertonut projektista edes perheelleni. Sekä äitini, isäni ja siskoni lukivat uutisen Facebookista. Etenkin äidilleni järkytys oli melkoinen. ”Mua on nyt huijattu!” tuli toistetuksi moneen otteeseen, kun äiti sitten soitti.
Lue loppuun
Aloitetaan aivan alusta, vaikka tarina romaanikäsikirjoitukseni ensiversion takana saa osin jopa koomisia sävyjä.
Lue loppuun
Otsikko on jykevä: vuosi vaihtui, on aika suunnata katse uuteen.
Vähän ennen joulua hyvästelin oppilaat ja opettajanarjen. En kokonaan, niin uskallan väittää, mutta päivätyönä kuitenkin. Vuoden alusta palasin jälleen apurahatutkijaksi väitöskirjani pariin.
Muita suunnitelmiakin on.
Lue loppuun
Kata Melander 