Avainsana: kirjailijuus

Esikoiskirjailijan elämää: Neljäs versio on valmis – romaanin rakentamisesta

Jätä kommentti

Sain romaanin neljännen version valmiiksi jo tiistaina, romaanikurssin aikana nyt jo toisen kerran alusta loppuun. Sitten sainkin pahan kipukohtauksen, joka on vieläkin päällä. Fysioterapeuttini kävi minua auttamassa jo sen verran, että saan jotenkuten istuttua – ja kirjoitettua tämän merkinnän.

Kysyin tällä kertaa Instagramin puolella (jonka olen haastanut itseni paremmin opettelemaan), mitä te haluaisitte kuulla tässä merkinnässä ylipäänsäkin romaanin kirjoittamisesta tai neljännestä versiosta – ja aion kysyä asioita toistekin! Merkinnän kirjoittaminen on jotenkin helpompaa näin, kun ei tarvitse arvailla, mikä näkökulma kiinnostaa.

Seuraavaksi siis hieman romaanin rakentamisesta.

Lue loppuun →

Esikoiskirjailijan elämää: Uutta näkyvissä

Jätä kommentti

Hih!

Naurahdin jo äsken otsikkoa keksiessäni. Ajatuksenani on kirjoittaa teille romaanikäsikirjoituksen neljännestä versiosta, siitä miten romaanikurssin loppu häämöttää. Mutta uskokaa tai älkää: Loppu häämöttää tai Loppua kohden kuulostaa otsikossa – no, kyllä te tiedätte. Varsin dramaattiselta. Turhalta eskapismilta.

Siksi valitsin sanoa saman asian toisin, toisesta näkökulmasta. Uutta on näkyvissä.

Lue loppuun →

Esikoiskirjailijan elämää: Kolmas versio pakettiin – mitä seuraavaksi?

3 kommenttia

Tänään on mestarikurssin elokuun tapaamisen kalmanraja. Iltapäivästä lähetin kerran alusta loppuun kirjoitetun ja sen jälkeen luetun tekstin kurssitovereille ja kirjailijamentorille.

Tavoitteeni oli kirjoittaa ennen kirjailijamentorin toista tapaamista (juuri tuo mainitsemani elokuun tapaaminen) teksti kerran alusta loppuun. Olen itsekin hieman yllättynyt, että kaiken tämän keskellä onnistuin. Synkät pilvet eivät ole jättäneet minua rauhaan.

Mutta mitä tein toukokuusta heinäkuuhun?

Lue loppuun →

Esikoiskirjailijan elämää: Suon silmässä

1 kommentti

SISÄLTÖVAROITUS: Tämä teksti käsittelee mm. itsetuhoisuutta. Jos aihe ahdistaa sinua, älä lue pidemmälle.

Edellisviikon keskiviikkona poistin Twitter-tilini. Minua alkoi ahdistaa oma ahdistukseni. Kirjoitin romaania rivin ja korjasin joka sanasta kirjoitusvirheen. Ajatus katkesi helposti. Tuntui, että olin nurkassa.

Pahempaa oli tulossa.

Lue loppuun →

Esikoiskirjailijan elämää: Ehkä sanojen ääreltä löydän taas, kuka olen

2 kommenttia

Fiktiivisistä teksteistä on usein helppo erottaa kehityskulkuja. Asioita ns. istutetaan tarinaan, toisin sanoen katsotaan hyvin tarkasti, missä kohtaa kulku kohti haluttua pistettä alkaa. Usein näitä kulkuja koetetaan vähän häivyttää, jotta ne eivät aukeaisi lukijalle liian selkeästi, mutta kun teksti on kuitenkin artefaktinen, tekemällä rakennettu, etenkin harjaantunut silmä nuo kehityskulut helposti erottaa.

Lue loppuun →