Tänään lukemistani uutisista irrotan teille vain yhden lauseen, joka jäi kaikumaan mieleeni. ”Sairauden myötä hän sai rohkeuden elää omannäköistä elämää.” En puutu artikkeliin sen enempää, sillä se ei muutoin liity pohdintoihini mitenkään. Nappaan vain yhden lauseen.
Sillä juuri noin minäkin olen sen kokenut.
Moni yllättyy, kun kerron, että ilman kipua Lue loppuun
Eilen sattui hauska tilanne: selitin jotakin Älä irrota -romaanistani seurueessani olleelle henkilölle, johon toinen keskustelumme ulkopuolelta tokaisi, että hei, minähän olen lukenut tuon. En vain tiennyt, että Kata olet sinä.
Ja se sai puolestaan aivonystyräni ajattelemaan taiteilijanimen käyttämisen ulottuvuuksia. Onko kirjailijalla Katalla ja siviili-Katariinalla jotakin eroavaisuuksia?
Enimmäkseen Lue loppuun
Kontrasti oli jälleen kova: maanantaina vietin pitkän päivällisen ystäväni kanssa, söimme, nauroimme ja vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset, sitten matkani jatkui lapsuudenkotiini, jossa odotti äiti ja kissamme, lempeä jättiläinen (Nekku ei ole Lue loppuun
Nyt minä kuvittelen, että tämä blogipäivitys on vähän niin kuin kirje. Sillä vaikka vähän aikaan en ole löytänyt minkäänlaista sidettä sanoihin, taannoin totesin, että tämän minä osaan: minä osaan kirjoittaa pitkiä kirjeitä. En tiedä, voiko niitä sanoa rakastavansa. Jos voi, minä rakastan. Minä pidän niiden hengästyttävästä Lue loppuun
Sairaudet ovat kuin dramaturginen kone, opasti minua erään käsikirjoituskurssin kirjailijamentori noin viisi vuotta sitten. Ja totta vie, oikeassa hän olikin: sairauksissa draaman kaarta ei ole tarpeen erikseen etsiä ja sitten piirtää. Tapahtumien kyllin hyvä taiteellinen järjestely riittää.
Sain heti valmistujaisteni jälkeisellä viikolla niin Lue loppuun
Tarina, jonka päätös on vieläkin yllätys.
Olen ollut torstaista lähtien filosofian maisteri (pääaineenani suomen kieli). Tuntuu oudolta, tyhjältä ja hassulta. Epäuskoiselta. Kun ajattelen uutta oppiarvoani, skannaan mielessäni kuvia aina mustimmista hetkistä kirkkaisiin huippuihin. Särystä ja epätoivosta onnistumisiin ja takaisin. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että syventävien opintojeni keskiarvo on gradu pois luettuna 4,7 (maksimi on 5), olisin lähinnä Lue loppuun
Osaankohan enää kirjoittaa?
Se on ajatus, joka hiipii väistämättä mieleeni. Ei blogia kahteen kuukauteen, fiktiota reluun kolmeen, mutta niin paljon, paljon muuta. Jo ennen esikoisromaanini julkaisua päätin, että romaanin jälkeen Lue loppuun
Lämmin muisto Älä irrota -romaanin julkaisujuhlasta kaksi vuotta sitten.
Tammikuun 20. päivä kaksi vuotta sitten aloitti ajanlaskuni alusta. Esikoisromaanini Älä irrota ilmestyi, ja ounailinkin etukäteen, että kaikki varmasti muuttuisi. En aavistanut rehellisesti kuitenkaan, että Lue loppuun
Sain vähän aikaa sitten Tekstin kahdennentoista luvun valmiiksi. Täytyy myöntää, että on surrealistinen olo. Luvun viimeinen kohtaus oli oleva jumini viikko toisensa perään. Vieläkään mieleni ei oikein suostu Lue loppuun
No niin! Opetyöpätkä on nyt ohi, ja se tuntuu kieltämättä turhan kaukaiselta, sillä arkihuolet palasivat töiden päättymisen mukana. Välillä väsyttää todella, sen myönnän. No, töiden ajan arkijärjestelyt olivat kunnossa, ja nyt tahdon keskittyä kaikkeen positiiviseen.
Tiivistän olennaisen: en saanut kahden ja puolen viikon Lue loppuun
