Otsikko on jykevä: vuosi vaihtui, on aika suunnata katse uuteen.
Vähän ennen joulua hyvästelin oppilaat ja opettajanarjen. En kokonaan, niin uskallan väittää, mutta päivätyönä kuitenkin. Vuoden alusta palasin jälleen apurahatutkijaksi väitöskirjani pariin.
Muita suunnitelmiakin on.
Lue loppuun
Lapsena jaoin ympärilläni olevat ihmiset kahtia: niihin, jotka ottivat minut tosissaan ja niihin, jotka eivät. En osannut sanallistaa tuota kahtiajakoa ennen varhaisteini-ikää; olin vain saanut tottua niihin aikuisiin, jotka äkkiä puhuivat kuin taaperoikäiselle minut nähdessään. Nopeasti opin tietämään, että ilmiö johtui vammastani – eritoten pyörätuolin käyttämisestä, joka kasvoi joillekin esteaidaksi aidolle kohtaamiselleni.
Lue loppuun
Eilen sattui jotakin sellaista, mitä ei ole oikeastaan sattunut minulle neljään vuoteen. Sain valmiiksi toisen version, siirryin ykkösversiosta pykälän ylemmäs. Draamakäsikseni, Rouva Niemi, tuli itselleni yllätyksenä valmiiksi. Minä tein kuin teinkin, mitä viimeksi lupasin – sitä, jota eniten pelkäsin.
Kakkosversio on merkittävä raja-asema Lue loppuun
Koronakevät oli hurjaa pyöritystä, mutta siitä on nyt onneksi selviydytty, laskeuduttu juhannukseen. Kirjoitan teille nyt muutaman rivin suihkunraikkaana, keskikesän iltana.
Näytelmäni kakkosversion kirjoittaminen pyörähti käyntiin toukokuun alussa. Tarvittiin vain hieman uskallusta ja yksi inspiroiva keskustelu. Miten asiat ovatkaan kirjoittamisen kanssa niin pienestä kiinni. Näiden kirjoittajavuosien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että Lue loppuun
Helmikuun puoliväli. Eteläisen Suomen hiihtoloma strattaamassa, täällä lumi on vain kaukainen ajatus talvisissa maisemapostikorteissa. Ja vuoden alku, se on ollut rankka. Jalassani diagnosoitiin kuun alussa painehaava. Sain selityksen pitkään jatkuville kivuille ja sille, miksei Lue loppuun
Tänään lukemistani uutisista irrotan teille vain yhden lauseen, joka jäi kaikumaan mieleeni. ”Sairauden myötä hän sai rohkeuden elää omannäköistä elämää.” En puutu artikkeliin sen enempää, sillä se ei muutoin liity pohdintoihini mitenkään. Nappaan vain yhden lauseen.
Sillä juuri noin minäkin olen sen kokenut.
Moni yllättyy, kun kerron, että ilman kipua Lue loppuun
Eilen sattui hauska tilanne: selitin jotakin Älä irrota -romaanistani seurueessani olleelle henkilölle, johon toinen keskustelumme ulkopuolelta tokaisi, että hei, minähän olen lukenut tuon. En vain tiennyt, että Kata olet sinä.
Ja se sai puolestaan aivonystyräni ajattelemaan taiteilijanimen käyttämisen ulottuvuuksia. Onko kirjailijalla Katalla ja siviili-Katariinalla jotakin eroavaisuuksia?
Enimmäkseen Lue loppuun
Kontrasti oli jälleen kova: maanantaina vietin pitkän päivällisen ystäväni kanssa, söimme, nauroimme ja vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset, sitten matkani jatkui lapsuudenkotiini, jossa odotti äiti ja kissamme, lempeä jättiläinen (Nekku ei ole Lue loppuun
Nyt minä kuvittelen, että tämä blogipäivitys on vähän niin kuin kirje. Sillä vaikka vähän aikaan en ole löytänyt minkäänlaista sidettä sanoihin, taannoin totesin, että tämän minä osaan: minä osaan kirjoittaa pitkiä kirjeitä. En tiedä, voiko niitä sanoa rakastavansa. Jos voi, minä rakastan. Minä pidän niiden hengästyttävästä Lue loppuun
Sairaudet ovat kuin dramaturginen kone, opasti minua erään käsikirjoituskurssin kirjailijamentori noin viisi vuotta sitten. Ja totta vie, oikeassa hän olikin: sairauksissa draaman kaarta ei ole tarpeen erikseen etsiä ja sitten piirtää. Tapahtumien kyllin hyvä taiteellinen järjestely riittää.
Sain heti valmistujaisteni jälkeisellä viikolla niin Lue loppuun
