Olipa kerran Katariina -päivityksen jälkeen tuntuu vaikealta rikkoa hiljaisuus, mutta ehkä juuri siksi se on tehtävä. Kirjoitettava taas tällainen tuiki tavallinen merkintä.
Lue loppuun
Avainsana: kirjallisuus
Esikoiskirjailijan elämää: Toivon näköala
Tänään ajattelin, että romaaneissa ja politiikassa on väliin yllättävän paljon samaa. Sote-uudistus hyväksyttiin tänään vuosikymmenten väännön jälkeen – ja taivas kirjaimellisesti repesi. Kuin säiden valtias olisi dramaturgisesti sijoittanut ukonilmansa symboloimaan ideologisesti salamoinutta vääntöä.
Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Kamalan ihana erityisyys
Olen enenevissä määrin törmännyt etenkin sosiaalisessa mediassa käsitteeseen ”erityislapsi”. Se näyttää yleistyneen voimalla ja onkin eittämättä helposti mieleen jäävä kattotermi: sillä ilmaistaan, että lapsella on jonkin tavanomaisesta poikkeava ominaisuus tai ominaisuuksia.
Silti ”erityislapsi” väliin kalskahtaa korviini. Se on toki käsitteenä paljon pehmeämpi kuin vaikkapa suoraan diagnoosiin pohjaava tyypittely Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Kirjoittajan maltti ja haave
Esikoisromaanin tuotantoprosessi opetti minut aikanaan harkitsevaiseksi: opin, ettei mikään ole valmista ennen kuin kaikki on valmista. Opin tiukan tiedonsäätelyn mallin: julkiseen keskusteluun mikin asia vasta sitten, kun kaikki on ihan varmaa.
Romaanin kanssa se onkin eittämättä järkevää. Kun erilaisia käytännön asioihin liittyviä käänteitä on paljon, aika ei Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Miksi tarina on kerrottava?
Elämässäni on juuri nyt kovia tuulenpuuskia, menneen kesän kaikuja. Ja minä mietin, mitä teille kertoisin, tahtoisin niin kovasti kertoa ja jakaa ajatuksia, mutta sanat juuttuvat mutkikkaan arjen ja monen huolen syövereihin.
Ja kun tuota syöveriä ei voita, asia loppuu, luovuus loppuu. On niin tarkasti keskityttävä kulloiseenkin päällimmäiseen asiaan. Olen ehtinyt lukea Rytisalon Rouva C:n ja ihastua entistä enemmän, olen ohittanut ensimmäisen kolmanneksen Jane Eyrestä ja saada Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Sävykäs rakkaus
Tällä hetkellä luen Minna Rytisalon vasta ilmestynyttä toista romaania Rouva C. Rouva C. on fiktiivinen kertomus nuoren Minna Canthin elämänvaiheista. Koska luen sähkökirjaa, en voi ilmoittaa teille sivunumeroa vaan ainoastaan prosentit: olen lukenut tähän mennessä 34 prosenttia, siis himpun verran reilun kolmanneksen, mutta Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Sairaudet ja arki
Kerron teille nyt avoimesti viikostani.
Katson kaunista kesäiltaa silmiin työhuoneen ikkunasta. Olohuoneessa kaikuu koripallon MM-karsinta. Ilta on rauhaisa, torstai on toivoa täynnä, vai onko sittenkään?
Maanantaina pesin perunoita ja sain äkkiarvaamatta osteoporoosidiagnoosin. Mitään ei edes epäilty, piti vain varmistaa, että kaikki on hyvin. Ei ollut. On uusi lähete lääkärille ja Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Onni on liikuttava ja vaikea laji
Sain juuri käsikirjoituksen raakaversion kahdeksannen luvun päätökseen. Olin päättänyt jo aiemmin poiketa synopsiksesta, mutta sain vasta tänään tekstin paperille. Lauantaina selän vääntymästä alkoi paha kipujakso, jonka sain tänään (ainakin hetkeksi, koska kivusta ei koskaan uskalla sanoa) kuriin. Tänään oli fiktion vuoro.
Olin siis mielestäni jo synkistellyt Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: On rajoitteita ja rajoitteita, jotka juurtuvat todella syvään
Kirjailija on itselleen dramaturginen ihmiskoe. Fiktiivisessä kirjoittamisessa kun tehdään jokin asia näkyväksi kuvaamalla se toiminnan kautta; sitä dramaturgia kirjoittamisessa tarkoittaa. Mietitään, mikä asia motivoituu mistäkin ja tehdään siitä toiminta. Oppikirjaesimerkin tavoin: itku motivoituu usein surusta tai alakulosta. Itku on surun dramaturgia.
Sain tänään itseni kiinni pelon toimintamallista. Havainto ei ollut Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Yhtymäkohtia
Kirjoitan tätä puhelimella suoraan levosta. Kipukohtaus pakottaa nyt lepoon, ja mikä ikävintä, se on aiheutunut palavasta innosta. Vietin eilisen illan selälleni liian intensiivisesti graduni parissa. Käsittelyssä oleva lähteeni on raskasta tekoa.
Lepään, jotten pääsisi kirjoittamaan. Olen tyhmänrohkeasti palannut gradun pariin lepojaksoilta. Kropan kannalta suorastaan haitallista eikä Lue loppuun
Kata Melander 