HAKEMISTO

Esikoisromaanin tuotantoblogi 10.5.2016–24.1.2017

Esikoiskirjailijan elämää 31.1.2017–

Esikoiskirjailijan elämää: Pitkä kirje loppukesästä

Nyt minä kuvittelen, että tämä blogipäivitys on vähän niin kuin kirje. Sillä vaikka vähän aikaan en ole löytänyt minkäänlaista sidettä sanoihin, taannoin totesin, että tämän minä osaan: minä osaan kirjoittaa pitkiä kirjeitä. En tiedä, voiko niitä sanoa rakastavansa. Jos voi, minä rakastan. Minä pidän niiden hengästyttävästä Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Tahto ja ääni

Sairaudet ovat kuin dramaturginen kone, opasti minua erään käsikirjoituskurssin kirjailijamentori noin viisi vuotta sitten. Ja totta vie, oikeassa hän olikin: sairauksissa draaman kaarta ei ole tarpeen erikseen etsiä ja sitten piirtää. Tapahtumien kyllin hyvä taiteellinen järjestely riittää.

Sain heti valmistujaisteni jälkeisellä viikolla niin Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: ”Se on elämisen pelottava, juovuttava, turhauttava, riemastuttava onni”

Saan äidiltäni kuvia ja videopuheluita: nyt pestään ikkunat ja lipputanko. Nyt puunataan koti kynttilänjalkoja myöten. Ruudulta kaappaan videopuhelussa kuvan keskellä lapsuudenkotini olohuoneen lattiaa köllöttelevästä kissastamme, joka luimistelee korviaan huvittavasti. Hymyän itsekseni – Nekku ei taida Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Uusi aika, välitila

Tarina, jonka päätös on vieläkin yllätys.

Olen ollut torstaista lähtien filosofian maisteri (pääaineenani suomen kieli). Tuntuu oudolta, tyhjältä ja hassulta. Epäuskoiselta. Kun ajattelen uutta oppiarvoani, skannaan mielessäni kuvia aina mustimmista hetkistä kirkkaisiin huippuihin. Särystä ja epätoivosta onnistumisiin ja takaisin. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että syventävien opintojeni keskiarvo on gradu pois luettuna 4,7 (maksimi on 5), olisin lähinnä Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Siihen aikaan, kun graduni valmiiksi tuli, mieleeni kaipaus nousi

Viime tiistaina jätin graduni, ”Genetiivisubjekti subjektina”, lopulliseen tarkastukseen. Määräaika oli puoliltaöin. Työstin korjauksia maanantain ja tiistain läpeensä. Sitten tiistaina, puoliltaöin, gradun sähköinen palautusjärjestelmä sylki virheilmoituksen. Yritin korjata asiaa kahteen. Kahdelta otin virheilmoituksesta kuvan, iskin liitteeksi ohjaajani sähköpostiin ja painuin nukkumaan. Kello soi keskiviikkoaamuna kahdeksalta. Olin aloittamassa kolmen päivän äidinkielenopettajansijaisuutta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -esikoisromaanini tänään kaksi vuotta – miltä nyt tuntuu?

tommi_mina%cc%88_julkkarit

Lämmin muisto Älä irrota -romaanin julkaisujuhlasta kaksi vuotta sitten.

Tammikuun 20. päivä kaksi vuotta sitten aloitti ajanlaskuni alusta. Esikoisromaanini Älä irrota ilmestyi, ja ounailinkin etukäteen, että kaikki varmasti muuttuisi. En aavistanut rehellisesti kuitenkaan, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Hetket, joita tarvitsen

No niin! Opetyöpätkä on nyt ohi, ja se tuntuu kieltämättä turhan kaukaiselta, sillä arkihuolet palasivat töiden päättymisen mukana. Välillä väsyttää todella, sen myönnän. No, töiden ajan arkijärjestelyt olivat kunnossa, ja nyt tahdon keskittyä kaikkeen positiiviseen.

Tiivistän olennaisen: en saanut kahden ja puolen viikon Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Työstä toiseen – äidinkielen kiehtova maailma, romaanipari

Olen jälleen kerran aivan järjettömän iloinen ja hullaantunut marraskuusta.

Lokakuu meni kaaoksessa. Jouduin liian monena aamuna miettimään, kuka minua arjessani auttaa ja milloin. Se vaikutti ilman muuta tänne blogiinkin. Ensin sanat ehtyivät fiktion puolelta, sen jälkeen täältä. Aikataulut ja järjestelyt täyttivät pään, ajoin kivutkin. Nyt tilanne on Lue loppuun