HAKEMISTO

Esikoisromaanin tuotantoblogi 10.5.2016–24.1.2017

Esikoiskirjailijan elämää 31.1.2017–

Esikoiskirjailijan elämää: Täällä taas ja kaikkea siltä väliltä

Tuntuu oudolta palata tänne lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Kipu on vaatinut voimia, opiskella on täytynyt kaiken keskellä ja Type & Tellin muutokset mietityttävät.

Täytyy myöntää, että T&T:n alasajon myötä sisältäni kumpusi paljon kysymyksiä: olenko minä kirjailija enää? Mitä tapahtuu jatkossa? Ehkä isoin pettymys aiheutui siitä, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ainut varma on muutos

No niin. Eilen jo Twitterissä kerroinkin, että olisi täällä blogin puolella ihan kerrottavaakin, mutta särky esti enemmän kirjoittamisen gradunteon jälkeen. Ja uutinen on tässä: kustannuspalvelu Type & Tell, jota kautta minäkin Älä irrota -romaanini julkaisin, lopettaa toimintansa joulukuussa.

Asiaan liittyy tietenkin paljon käytännön asioita, kuten Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Lauantain mietelmiä: Finlandia, kipu ja kirjallisuus

Eilen tuli perjantai, ja tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Itse koen olevani tietyllä tavalla jäävi kommentoimaan ehdokkaita, koska tänä vuonna osallistuin ensi kertaa myös itse, mutta sen kai voi aivan puolueettomasti sanoa, että ehdokaslista on kautta linjan hyvin yllättävä. Ja vaikka seuraava saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä joidenkin mielestä, olen jo pitkään harmitellut sitä, että naispuoliset kirjailijat Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Jännitystä ja ratkaisuja sekä ajatuksiani niistä

Pyydän anteeksi klikkiotsikolta vaikuttavaa merkinnän otsikkoa, sillä samalla tulee selitys: jos olisin esimerkiksi kirjoittanut tuohon suoraan, että Finlandia-jännitykseni on ohi, siitä olisi voinut saada väärän kuvan; ehdokkaat julkistetaan vasta perjantaina. Kuitenkin tiedän varmuudella, että ilmoitus ehdokkuudesta olisi pitänyt jo tulla, jos se olisi ollut tullakseen. Älä irrota -romaani ei ole ehdokkaiden joukossa.

Olihan tämä odotettavissa. Tiesin jo Finlandia-kisaan lähtiessäni, että mahdollisuuteni ehdolle ovat pienet. Valtava pettymys tämä ei missään tapauksessa ole, mutta kieltämättä harmittaa Älä irrota -romaanin puolesta pikkuisen. Erityisesti siksi, että olisin tahtonut erityisesti sen teemoista kivun ja vammaisuuden suuren yleisön tietoisuuteen ja tapetille. Haikeutta itselleni nousee lisäksi vähän siitä, että en tiedä, milloin minun on seuraavaksi kisaan mahdollista osallistua – Finlandia-fanille se on niin iso juttu, vaikka mikään palkinto ei yksin romaanin arvoa määrittelekään, saati ole pelkästään syy kirjoittaa, tietenkään. Joka tapauksessa uutta romaania ei ole missään nimessä tulossa ensi vuonna. Vuosi 2019 on myös kysymysmerkki, sillä haluaisin opintoni valmiiksi, mutta tällä hetkellä(kin) opiskelu on jatkuvaa tasapainottelua sairauslomien ja opintojen välillä. Siksi on tehtävä painotuksia, ja päähuomioni on nyt muutaman hetken ainakin opiskelussa. Kirjoittamista en missään vaiheessa edes pysty jättämään kokonaan. Uusi teksti valmistuu omalla painollaan, vaikka saattaa hyvin olla, että kiskaisen luotto-ohjaajiani hihasta melko piankin, jotta saisin lisätukea vielä hauraalle synopsisidealleni. Liuskoja tekstissä on vielä alle 20.

Runeberg-ehdokkaita ei ole vielä julkistettu, joten se on vielä kohdaltani ratkeamatta. Runebergiin lähdin melko samoin odotuksin kuin Finlandiaankin, eli uteliain mielin katsomaan, mitä tuleman pitää.

Mutta jotenkin Finlandia-matkastani muodostui myös seikkailu, vaikka en olekaan ehdokaslistalla. Se oli aivan omanlaisensa, minulle uusi prosessi. Juuri nyt ajattelen lämmöllä muun muassa toimitustiimiäni ja muuta tukijoukkoani. Olen kokenut Älä irrota -romaanin kanssa niin paljon, vaikka Finlandia-ehdokkuus jäi nyt saamatta. Se kaikki on myös toimitustiimini ja tukijoukkojeni ansiota.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Esikoiskirjailijan elämää: Ja äkkiä onkin marraskuu

Hyvää marraskuuta. Kiputilani on kestänyt tänään jo yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa, joten pakko myöntää, että ajatukseni ovat melko hajanaisia. Lepo on kuulunut arkeeni vahvasti, ja on hankala koota ajatuksia, mutta tahdon silti tulla kertomaan tänne kuulumisia. Dialogi lukijoiden kanssa on aina raikastavaa ja omaa ajattelua haastavaa. Yksi monista lempiasioistani tässä työssä.

Marraskuu on ollut minulle myös nyt jo perinteisesti lukukuu. Koko marraskuuni on pyhitetty nimittäin lukuhaasteelle (tapahtumaan voit Facebookissa liittyä tästä). Ideana on lukea vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä. Mainio tapa juurruttaa lukemista pienin annoksin osaksi jokapäiväistä elämää, jos kirjat ovat päässeet syrjään vaikkapa syyskiireiden tieltä. Huomaa, että vaikka kirjaan ei ole aikaa uppoutua tunneiksi, pieni piipahduskin fiktion tai tiedon maailmassa tekee hyvää. Oman lukuhaasteeni aloitin Karo Hämäläisen Yksin-romaanilla. Koska kiputila ei salli perinteistä lukemista, sovellan haastetta: kuuntelen äänikirjaa vähintään puoli tuntia.

Ensi viikolla kirja-alan kattila kuumenee, kun Finlandia-palkintoehdokkaita aletaan julkistaa kategoria kerrallaan. Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat julkistetaan ensi perjantaina. Kyllähän jännitys jo kirjojen puolesta kuplii. En ole vieläkään tajunnut oikein kunnolla, että osallistuin itse. Pidän itseäni edelleen vanhana Finlandia-penkkiurheilijana, vaikka tänä vuonna olin jo lähtöviivalla. Silti teen penkkiurheilijan roolissa veikkauksen: Rosa Liksom, Kjell Westö, Miki Liukkonen, Tiina Laitila Kälvemark ja Selja Ahava ovat mielestäni kirjoineen vahvoilla.

Itseäni en tohdi kuitenkaan veikata, vaikka varmasti jokainen osallistuja ehdokkuutta kohdalleen toivookin. 🙂

Nyt kutsuu lepo. Luotan silti marraskuuhun, sillä tähän kuukauteen liittyy lämpimiä ja tärkeitä muistoja.

Ehkä kipunikin niiden nimessä kohta luovuttaa. Toivotaan niin.

*Tämä Esikoiskirjailijan elämää -blogi kertoo esikoiskirjailijan arjesta ja ajatuksista. Esikoiskirjailijan elämää -blogia ylläpitää esikoiskirjailija Kata Melander. Klikkaa tästä profiileihini Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

 

Esikoiskirjailijan elämää: Lääke ja vastalääke; kipu, läheisyys ja kosketus

Voi, kunpa osaisin edes jotenkin sanallistaa, mitä päässäni nyt liikkuu. Seuraavaksi yritän:

Olen sikäli harvinaisessa tilanteessa, että kipukohtaukseni (tai kohta voinee puhua jo kipujaksosta) täyttää huomenna viikon. Nykyisin nimittäin kohtaukseni ovat yleensä talttuneet 2–4 päivässä, mutta kipusairauteni alussa Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -romaani ja kirjoittajan peili

Hotkautin äsken alas tulikuuman teen. Pedantti opiskelija minussa laittoi äsken tentin blogimerkinnän edelle. Kohta vastaanotan nk. kummikissani, siskonkissa Nellin, hoitoon – ja ehkä luemme Nellin kanssa hieman lisää, ja tietenkin kirjoitamme tätä. 🙂

Tänään ilmestyi myös HS Teema, jossa olen mukana artikkelissa Lue loppuun

Oi kirjamessut, Turun kirjamessut 2017 – ja kuulumisia

Kirjamessut2017lk

Sunnuntain haastattelun jälkeen oli helppo hymyillä. 🙂 Kuva: Teija Leino

Ne olivat ihanat, työntäyteiset ja kiintoisat. Turun kirjamessut 2017.

Lisäksi kirjamessuviikon status mediaviikkona sai pontta paitsi HS Teeman haastattelusta (ilmestyy 19.10; omat kommenttini jutussa liittyien kirjallisuuden vammaiskuviin) myös Lumooja-lehden haastattelusta, johon Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: ”Sopiiko tämä miehillekin?” Kirjallisuuden valintaperusteista

Havahduin eilen hämmästykseen.

Törmäsin henkilökohtaisella Facebook-tililläni päivitykseen, jossa ystäväni suositteli erästä naisen kirjoittamaa teosta (ei omaani). Alla kommentoija kyseli, sopiiko kirja miehillekin.

Ystäväni vastasi, totta kai sopii. En puuttunut keskusteluun, mutta se veti minut mietteliääksi: onko kirjailijan sukupuoli todella valintaperuste?

Sillä jos on, ollaan Lue loppuun