HAKEMISTO

Esikoisromaanin tuotantoblogi 10.5.2016–24.1.2017

Esikoiskirjailijan elämää 31.1.2017–

Esikoiskirjailijan elämää: Mitä minä voin tehdä?

Viime perjantai oli sysimusta. Olen kiitollinen, että väsymys esti minua suunnitellusti lähtemästä keskustaan ja Turun taidemuseoon, sillä muuten olisin ollut lähempänä tapahtumapaikkaa, huonolla tuurilla ihan liki, jos olisin poikennut esimerkiksi Kauppakeskus Hansaan ihan Kauppatorin kupeeseen. Tänään kauppareissulla jo pahimman viikonlopun järkytyksen laannuttua ajattelin, että tällaisena aikana sopisi vähän nykyistä enemmänkin mielikuvitusta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kiehtova toinen todellisuus

Olen tässä hetken ajan kaiken muun ohella tehnyt syväsukelluksia toisiin todellisuuksiin: Elena Ferranten Napoliin, Vihervaaran Annan elämän käänteisiin, ahtaisiin venäläisiin seurapiireihin Tolstoin Anna Kareninassa. Toisinaan kirjailijaminäni on arjessani korostetummin esillä, toisinaan opiskelija-arki valtaa kaiken alan, mutta toisien todellisuuksien läsnäollessa ne sekoittuvat sulavasti keskenään. Kun luen, kuuntelen tai katson fiktiota, minulla on tapana Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kellä on kirjallisella kentällä olemassaolon oikeus?

Lohduttavaa tässä kaikessa on se, että tuota lienee miettinyt aika moni alallamme jo oleva kirjailija.

Meistä ihan jokainen on sen sijaan joskus joutunut kysymään itseltään, kelpaanko minä. Toiset enemmän, toiset vähemmän, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan loputtomasti. Mutta ilmiö Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kivusta ja sankaruudesta

Sain tänään kirjallisuuden sivuaineopintoni päätökseen. Jäljellä minulla on enää pääaineeni suomen kielen syventäviä opintoja sekä se kuuluisa gradu.

Se tuntui surrealistiselta, humalluttavalta. Saada jotakin valmiiksi. Olla oikeasti askeleen lähempänä maisteriutta.

Surrealistisuuden tunnettani lisäsi eniten, että oli pelottavan lähellä, etten olisi tähän tenttiin pystynyt osallistumaankaan.

***

Seuraava saattaa kuulostaa todella hullulta, mutta Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kirja ei lähde naisesta

Nyt kofeiininhuuruisessa tenttiinvalmistautumiskuplassa tuntuu oudolta ajatella, että viime vuonna vastaavaan aikaan esikoisromaaniprojekti oli käynnissä jo täyttä päätä – ja kalenteri oli täynnä romaanin osalta aina vuoden viimeisiin päiviin asti. Se herätti oudon tunteen. Toden totta. Heitin esikoisromaanin tuotantoblogiin, että Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Ei kiire vaan jotakin muuta

Luin Älä irrota -esikoisromaanini käsikirjoitusta paitsi editointikierrosten välissä, myös lopun oikoluku- ja taittovaiheessa. Joskus ennen esiintymistä saatan silmäillä tiettyjä avainkohtia, jotta ne olisivat aivan tuoreessa muistissa. Mutta joka lukukerralla havaitsen kiintymykseni tekstiin – se tuntuu yhtä aikaa oudolta ja hämmentävältä, joskus se satuttaakin. Alaston kivunkuvaus saa muistamaan esimerkiksi kivun kaikessa rujoudessaan.

Mutta miksi on niin Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Kesäisiä pohdintoja ja lukuvinkkejä

Jos minun pitäisi nimetä yksi elämäni turva-ankkuri, se olisi kaunokirjallinen fiktio. Sen vaikutus minuun on likipitäen yhtä intensiivinen sekä lukijan että kirjoittajan roolissa, mutta sen sijaan esimerkiksi fiktioelokuvat ja tv-ohjelmat eivät ole koskaan koskettaneet minua samoin. Jokin tekee kaunokirjallisesta fiktiosta ainutlaatuisen.

Viehätyn kovasti kauniista, tarkasta kielestä. Se on eittämättä Lue loppuun

Esikoiskirjailijan elämää: Välitilassa

Heh. Esikoisromaanini julkaisemisesta on vielä ensi tiistainkin jälkeen vasta melkein puoli vuotta, mutta kuka nyt kuukauden tarkkuudella laskuissa pysyisi. 🙂

Välitila on epäilyksettä klisee, mutta ehkä se kuvaa arkeani nyt kaikkein parhaiten: terveyteni on välitilassa samoin kuin opintoni, uusi tekstini tai tulevaisuudensuunnitelmani. Lue loppuun