Esikoisromaanin tuotantoblogi 10.5.2016–24.1.2017
Esikoiskirjailijan elämää 31.1.2017–
Esikoiskirjailijan elämää: Näytelmä ja kaipaus
Kontrasti oli jälleen kova: maanantaina vietin pitkän päivällisen ystäväni kanssa, söimme, nauroimme ja vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset, sitten matkani jatkui lapsuudenkotiini, jossa odotti äiti ja kissamme, lempeä jättiläinen (Nekku ei ole Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Rouva Niemi – kohtausharjoitus, joka lähti täysin käsistä
Jostakin pitää aloittaa, vaikka pää on pyörällä.
Aloitin menneen syyskuun alussa luovan kirjoittamisen perusopinnot ja maisterintutkintoni täydentämisen. Tähän syksyyn kuuluu kaksi opintojaksoa: johdantokurssi ja proosan kirjoittamisen kurssi. Johdantokurssilla tutustutaan kaikkiin niihin kirjoittamisen Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Kamalan ihana erityisyys
Olen enenevissä määrin törmännyt etenkin sosiaalisessa mediassa käsitteeseen ”erityislapsi”. Se näyttää yleistyneen voimalla ja onkin eittämättä helposti mieleen jäävä kattotermi: sillä ilmaistaan, että lapsella on jonkin tavanomaisesta poikkeava ominaisuus tai ominaisuuksia.
Silti ”erityislapsi” väliin kalskahtaa korviini. Se on toki käsitteenä paljon pehmeämpi kuin vaikkapa suoraan diagnoosiin pohjaava tyypittely Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Pitkä kirje loppukesästä
Nyt minä kuvittelen, että tämä blogipäivitys on vähän niin kuin kirje. Sillä vaikka vähän aikaan en ole löytänyt minkäänlaista sidettä sanoihin, taannoin totesin, että tämän minä osaan: minä osaan kirjoittaa pitkiä kirjeitä. En tiedä, voiko niitä sanoa rakastavansa. Jos voi, minä rakastan. Minä pidän niiden hengästyttävästä Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Tahto ja ääni
Sairaudet ovat kuin dramaturginen kone, opasti minua erään käsikirjoituskurssin kirjailijamentori noin viisi vuotta sitten. Ja totta vie, oikeassa hän olikin: sairauksissa draaman kaarta ei ole tarpeen erikseen etsiä ja sitten piirtää. Tapahtumien kyllin hyvä taiteellinen järjestely riittää.
Sain heti valmistujaisteni jälkeisellä viikolla niin Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: ”Se on elämisen pelottava, juovuttava, turhauttava, riemastuttava onni”
Saan äidiltäni kuvia ja videopuheluita: nyt pestään ikkunat ja lipputanko. Nyt puunataan koti kynttilänjalkoja myöten. Ruudulta kaappaan videopuhelussa kuvan keskellä lapsuudenkotini olohuoneen lattiaa köllöttelevästä kissastamme, joka luimistelee korviaan huvittavasti. Hymyän itsekseni – Nekku ei taida Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Uusi aika, välitila
Tarina, jonka päätös on vieläkin yllätys.
Olen ollut torstaista lähtien filosofian maisteri (pääaineenani suomen kieli). Tuntuu oudolta, tyhjältä ja hassulta. Epäuskoiselta. Kun ajattelen uutta oppiarvoani, skannaan mielessäni kuvia aina mustimmista hetkistä kirkkaisiin huippuihin. Särystä ja epätoivosta onnistumisiin ja takaisin. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että syventävien opintojeni keskiarvo on gradu pois luettuna 4,7 (maksimi on 5), olisin lähinnä Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Siihen aikaan, kun graduni valmiiksi tuli, mieleeni kaipaus nousi
Viime tiistaina jätin graduni, ”Genetiivisubjekti subjektina”, lopulliseen tarkastukseen. Määräaika oli puoliltaöin. Työstin korjauksia maanantain ja tiistain läpeensä. Sitten tiistaina, puoliltaöin, gradun sähköinen palautusjärjestelmä sylki virheilmoituksen. Yritin korjata asiaa kahteen. Kahdelta otin virheilmoituksesta kuvan, iskin liitteeksi ohjaajani sähköpostiin ja painuin nukkumaan. Kello soi keskiviikkoaamuna kahdeksalta. Olin aloittamassa kolmen päivän äidinkielenopettajansijaisuutta Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Hetkiä, nykyisiä ja entisiä
Osaankohan enää kirjoittaa?
Se on ajatus, joka hiipii väistämättä mieleeni. Ei blogia kahteen kuukauteen, fiktiota reluun kolmeen, mutta niin paljon, paljon muuta. Jo ennen esikoisromaanini julkaisua päätin, että romaanin jälkeen Lue loppuun
Esikoiskirjailijan elämää: Älä irrota -esikoisromaanini tänään kaksi vuotta – miltä nyt tuntuu?
Lämmin muisto Älä irrota -romaanin julkaisujuhlasta kaksi vuotta sitten.
Tammikuun 20. päivä kaksi vuotta sitten aloitti ajanlaskuni alusta. Esikoisromaanini Älä irrota ilmestyi, ja ounailinkin etukäteen, että kaikki varmasti muuttuisi. En aavistanut rehellisesti kuitenkaan, että Lue loppuun
